sunnuntai, 22. toukokuu 2016

Fairy Tales Written by Rabbits

Genre: fantasia
Käsiteltävät eläimet: kaniini, rotta, hiiri
Inhimillisyysaste: puhuvat eläimet

Törmäsin netissä mainintaan Mary A. Parkerin kirjaan Fairy Tales Written by Rabbits. Koska pääosassa ovat kaniinit, en voinut vastustaa kiusausta ja hommasin kirjan. Kannatti. Kirjaa ei ole suomennettu. Se on tosin uusi, toivottavasti joku kustantaja tarttuisi tähän.

writtenbyrabbits.jpg
Kuvitus Michelle Cannon. Kansille miinus siitä, että ne ovat tahmean tuntuiset.

Uroskani Heath ja tämän sisko Millet ovat juomassa, kun myrsky iskee. Salama sytyttää maastopalon, jota paetessaan kaksikko joutuu ensin haukan hätyyttelemäksi ja sitten tulvan viemäksi. He päätyvät kauaksi kotoaan. Kanit ystävystyvät pitkähännän, Stares-at-moonin, ja pikkuväen kanssa. Stares-at-moon vie heidät paikkaan, joka on täynnä kovia harmaita polkuja ja oudon kulmikkaita kiviluolia. Aikoinaan siellä asuivat Ne, kunnes nämä eräänä päivänä katosivat. Siellä on myös kirjoja, joita Stares-at-moon osaa lukea. Se kertoo mielenkiintoisista otuksista, kuten lohikäärmeistä ja yksisarvisista. Pitkähäntä on itse nähnyt yksisarvisen lähitienoilla. Ehkä yksisarvinen osaisi neuvoa, mitä tietä kaniinit pääsisivät takaisin kotiinsa.

Kirja on mukaansa tempaava. Alussa meno on hyvin vauhdikasta, mutta tahti hiljenee sen jälkeen mukavaksi. Yksi kuolinkohtaus jäi häiritsemään. Kohtauksessa oli niin paljon muutakin menossa, että kuolema jäi valjuksi. Etenkin, kun jälkeenpäinkään ei pysähdytty tajuamaan, että toveri on todella kuollut.

Eläimet käyttäytyvät lajiensa tapaan. Kaniinit tarkkailevat koko ajan ympäristöä vaaran varalta, ja ovat valmiina pinkaisemaan pakoon. Ne ovat kuitenkin muuttumassa, minkä ihmettely on tärkeä osa juonta. Kanisukupolvia sitten taivaalta laskeutui outoa pölyä. Kanit kertovat siitä yhä tarinoita. Mutta miksi kukaan ei muista tarinoita sitä aiemmalta ajalta? Vanhemmat kaniinit eivät pidä nuorempien jatkuvasta pohdiskelusta ja kyselystä, se on epäkanimaista. Sekä Heathilla että Milletillä on paljon epäkanimaisia ajatuksia, eli muita kuin tämänhetkiseen elämään liittyviä. Heath esimerkiksi päättää auttaa Milletin haukan kynsistä, kun kanimainen ajatus olisi juosta karkuun ja pelastaa itsensä.

Kirjan lukujen nimet ovat viittauksia kolmeen kirjaan: Viimeiseen yksisarviseen, Hiirirouvaan ja Ruusupensaan viisaisiin sekä – luonnollisesti, kun kaniinikirjasta on kysymys – Ruohometsän kansaan. Jopa kirjan nimi tulee Viimeisestä Yksisarvisesta. Siinä on lause, joka on suomennettuna ”Kun ihmiset ovat satuja kaniinien kirjoittamissa kirjoissa”. (En muistanut lainata Viimeistä Yksisarvista tätä varten, joten lause on oma suomennus.) Ja lämmitti mieltä, kun puhuttiin suurista sankareista ja sankarien listalla oli mainittu Robin Hoodin ja Herkuleksen ohella Pähkinä.

writtenbyrabbitskuvitus.jpg
Heath, Millet ja Stares-at-moon. Kuvitus Michelle Cannon.

Kirjassa on luonnosmainen kuva jokaisen luvun alussa. Ei ollut ihan omaan mieleen, mutta kuvitus selvensi joitain seikkoja. Kaikki kuvaillaan nimittäin kanien näkökulmasta, joten jos ne eivät tiedä jonkun esineen tai eläimen nimeä, piti se arvailla pelkästä kuvailusta. Välillä tämä oli epäselvää. Ei kannata selailla kuvia etukäteen, pari kuvista spoilaa pahasti.

Suosittelen. Pääsi lempikirjojeni joukkoon.

Kirja on sarjan ensimmäinen osa. Kirjan lopussa mainitaan tuleva kirja Fables Written by Rabbits, ja kustantajan sivuilla on mainittu myös Treaties Written by Rabbits. Seuraava osa ilmestyy toivottavasti tämän vuoden puolella, mutta tarkkaa päivämäärää en löytänyt.

Kirjan tuotto menee tasmanialaiselle Big Ears Animals Sanctuarylle, joka huolehtii eri syistä pelastetuista eläimistä.

Kirjan tiedot:
Mary A. Parker: Fairy Tales Written by Rabbits
Ferox Publishing 2015
228 sivua

Saatavuus englanniksi:
Markkinoilla. Myös e-kirjana.

Linkit:
Ferox Publishing Kustantajan kotisivut.
Big Ears Animal Sanctuary


 

lauantai, 30. huhtikuu 2016

Nostalgiaa

Genre: tietokirjallisuus, lapset ja nuoret
Käsiteltävät eläimet: kontiainen / pullokuonodelfiini / kettu
Inhimillisyysaste: tavalliset eläimet

Arvostelussa Talpa: maamyyrän vuosi, Nick-Nick: pullonokka ja Vulpina: Ketun tarina. Nämä kolme kirjaa tuli luettua useaan otteeseen lapsena. Kaikki kertovat tarinan eläinyksilöstä, ja lisäksi mukana on tietoa eläinlajista. Kirjat ovat melko lyhyitä ja helppolukuisia. Halusin esitellä kirjat, mutten olisi saanut yksittäisestä kirjasta tarpeeksi tekstiä, joten teen sen sitten lyhyesti.


Kenneth Mellanby: Talpa: maamyyrän vuosi

talpa.jpg

Kuvitus Bert Kitchen

Talpa on uroskontiainen, joka syntyy emonsa pesään. Aikanaan se itsenäistyy ja joutuu etsimään oman paikkansa elää. Se kohtaa vaaroja, kuten ihmisen loukun ja tulvan.

Tästä en lapsena pitänyt yhtä paljon kuin muista, ehkä siksi, että kontiainen ei aiheena niin kiinnostanut. Näin aikuisena kirja on luettava. Tieto kontiaisen elämästä tuli mukavasti rivien välistä. Maanviljelijä tosin huvitti. Talpa erehtyy tekemään kolonsa lehmien laitumelle, mistä maanviljelijä ei pidä. Hän asettaakin ansan Talpaa varten. Talpa on varovainen, eikä mene ansaan. Huomattuaan loukun tyhjäksi maanviljelijä saa raivokohtauksen, paiskaa loukun maahan ja jättää siihen. Kypsää käytöstä. Ja lehmien jalat kiittävät, jos joku niistä vielä astuu loukun päälle.

Kirjan tiedot:
Kenneth Mellanby: Talpa: Maamyyrän vuosi
Talpa, The Story of a Mole (1976)
Suomentanut Mikko Kilpi
Werner Södeström Oy 1977
78 sivua


Michael Fox: Nick Nick: pullonokka

nicknick.jpg
Kannen kuvassa myöhemmin Särkänniemeen muuttanut Delfi. Kuvan ottanut Floridassa J. D. Van der Toorn.

Nick Nick syntyy delfiiniperheeseen, ja kirja seuraa sen elämää. Esiin pääsevät niin delfiinien käyttäytyminen, niiden kohtaamat vaarat ja ihmisen suhde mereen ja sen eläimiin. Tarinan lisäksi kirjan lopussa on sanasto ja lisätietoa meren eläimistä ja pullokuonodelfiineistä.

Pidin kirjasta lapsena. Nyt uudelleen luettuna se tuntui hieman saarnaavalta. Ihmisten tullessa oli outoa, kun Nick Nick ihmetteli ihmisten käyttäytymistä ja tuntui tietävän elämästä maan päällä. Lisäksi eläinten käyttäytymistä oli romantisoitu. Delfiinit kuvattiin hyvin viattomina. Esimerkiksi alkusanoissa sanotaan delfiineistä: ”Niiden opetukset voivat muuttaa meidän asenteitamme: meidän tulisi olla ymmärtäväisempiä ja säälivämpiä kaikkia eläimiä kohtaan, niin pieniä kuin suuriakin, elävät ne sitten maalla, vedessä tai ilmassa.” Sanoisivatkohan pullokuonodelfiinit oikeasti noin? Ne voivat olla myös aggressiivisia ja esimerkiksi tappaa oman lajinsa poikasia.

Kirjan tiedot:
Michael Fox: Nick Nick: pullonokka
The way of the Dolphin 1981
Suomentanut Kai Mattson
Wsoy 1986
95 sivua


David Macdonald: Vulpina: Ketun tarina

vulpina.jpg
Kuvitus David Nockles.

Kirja seuraa naaraskettu Vulpinan elämää vastasyntyneestä aikuiseksi. Vulpinan lisäksi pääosassa on sen veli Iso Punainen.

Kirjassa kerrotaan paljon tietoa ketun elämästä tarinan ohessa. Selitykset ja vertaukset upposivat minuun lapsena hyvin. Esimerkiksi hajumerkeistä sanotaan, että ketusta tuntuu kuin alue olisi täynnä kylttejä joissa lukisi ”tämä on minun”, ja mahdollisesti vielä lisätietoa merkin jättäneestä eläimestä. Minusta oli hauska kuvitella asiaa ja miettiä, mitä hajut eläimille kertovat.

Ehdottomasti lempikirjani kolmikosta.

Kirjan tiedot:
David Macdonald: Vulpina: Ketun tarina
Vulpina, The Story of a Fox (1977)
Suomentanut Mikko Kilpi
WSOY 1978
77 sivua

lauantai, 16. huhtikuu 2016

Majavan lammella

Genre: tietokirjallisuus
Käsiteltävät eläimet: majava (euroopan- ja amerikanmajava)
Inhimillisyysaste: tavalliset eläimet

Majavat ovat viime aikoina olleet esillä medioissa. Avarassa luonnossa oli noin kuukausi sitten jakso Majavien valtakunta. Löytyy vielä Areenasta. Yllätyin majavanpoikasten äänekkyydestä, koko ajan vinkuivat! Myöhemmin huomasin majavista juttua ainakin Suomen Luonnossa ja Metsästäjä-lehdessä. (Luin lehdet sukulaisilla, en valitettavasti muista numeroita. Tämän vuoden lehtiä molemmat.)

Tuo Avaran luonnon jakso innosti etsimään majavakirjoja, joten esittelyssä Petri Nummen Majavan lammella.

majavanlammella.jpg
Kannen kuva Heikki Kokkonen, kannen suunnittelu Tuomo Parikka.

Kirja seuraa majavaparin elämää vuoden ajan. Ne valtaavat alueen, rakentavat padon ja pesäkeon, keräävät talvivaraston ja saavat poikasia. Majavien lisäksi esitellään padon aiheuttaman lammen muuta elämää, kuten vesilintuja ja hyönteisiä. Omasta mielestäni vähän liikaakin, vaikka tähän on syynsä: majavalammilla on huomattava vaikutus muuhun elinympäristöön.

Loppukirjassa kerrottiin majavien evoluutiosta. Tykkään lukea muinaisnisäkkäistä, joten tämä tarjosi mielenkiintoista tietoa esimerkiksi majavien muinaisista sukulaisista, jotka kaivoivat korkkiruuvin muotoisia käytäviä. Lisäksi kerrottiin majavien ja ihmisten suhteesta Suomessa, siis lähinnä metsästyksestä ja siitä, miten amerikanmajavaa istutettiin vahingossa Suomeen euroopanmajavan lisäksi. Nythän tämä on ongelma, pelätään että amerikanmajava syrjäyttää alkuperäisen euroopanmajavan.

Eniten ihmettelin, miksei kirjassa kerrottu kumman majavalajin elämää seurataan. Onkohan euroopanmajavalla ja amerikanmajavalla mitä eroja käyttäytymisessä? Tässä kirjassa vain kerrotaan, että niillä on erilainen kromosomiluku (eivät siis lisäänny keskenään) ja sen, että euroopanmajavalla on pitemmät ja suuremmat nenäluut, kapeampi häntä ja himmeämpi ja vaaleampi turkki. Käyttäytymiseroista ei ollut mainintaa, enkä muista muualtakaan lukeneeni eroja. Kai niitä ei sitten ole.

Jos majavat kiinnostavat, tässä hyvä tietokirja niistä.

Kirjan tiedot:
Petri Nummi: Majavan lammella
Metsäkustannus Oy 2015
120 sivua

Saatavuus suomeksi:
Markkinoilla

lauantai, 6. helmikuu 2016

Tailchaser's Song

Genre: fantasia
Käsiteltävät eläimet: kissa (orava)
Inhimillisyysaste: kulttuuri hallussa

Tulipahan taukoa. Laiskotti. Tosin lukemani kirjat ovat olleet muita kuin eläinaiheisia.

Esittelyssä Tailchaser's Song, jota ei valitettavasti ole käännetty suomeksi. Kirjan on kirjoittanut Tad Williams.

tailchaserssong.jpg
Kannen kuva Shutterstock.com.

Nuoren Fritti Tailchaserin (tyttö)ystävä Hushpad katoaa. Myös muita alueen kissoja on kadonnut. Kissat lähettävät joukon viemään tietoa katoamisesta kissojen kuningattarelle. Fritti ei pääse mukaan, mutta päättää sitten lähteä itse ystäväänsä etsimään. Hän törmää myöhemmin Pouncequickiin, pentuun, joka päätti lähteä mukaan. Pouncequick kertoo samalla nähneensä isoja kissamaisia, punakyntisiä petoja. Mukana tarinassa ovat myös kissojen jumalat.

Kirja on ilmeisesti ulkomailla melko suosittu, tai ainakin löysin siitä paljon suositteluja eläinkirjallisuutta koskevissa keskusteluissa. Minusta kirja meni ”ihan ok” -kategoriaan. Juonessa on nimittäin ongelmia. Ainakin lopussa tuntui turhauttavalta, kun kissat yrittävät pelastautua pahiksen kynsistä jäädäkseen sitten taas kiinni. Lopputaistelu tapahtuu näkymättömissä. Sen jälkeen Tailchaser joutuu vielä jatkamaan matkaa Hushpadin löytääkseen, ja loppu tuntuu vievän tarkoituksen koko aiemmalta tarinalta.

Muuten kirjan maailma oli mielenkiintoinen. Esimerkiksi kissojen nimet olivat hauskoja. Kissoilla on oikeastaan kolme nimeä: sydännimi, jota käyttävät vain lähisukulaiset, sydänystävät ja rakastetut (esimerkiksi Fritti), yleensä käytetty kasvonimi (Tailchaser) ja viimeisenä häntänimi, joka kissan täytyy löytää elämänsä aikana ja jota ei kerrota kenellekään muulle (Tailchaserin vihjaillaan löytävän häntänimensä, mutta sitä ei kerrota). Pidin ideasta. Kun Tailchaser ja eräs toinen kissa kertovat sydännimensä toisilleen, siinä oli todella tunnetta. Ilmeisesti idea tulee T.S. Eliotin runosta Kissan nimi. Runo löytyy kirjasta Old Possum's Book of Practical Cats. Kirjaa ei ole suomennettu, mutta runon pitäisi löytyä Kirsi Kunnaksen suomentamana kirjasta Aarteiden kirja VII. Runossa kissoilla on kolme nimeä, yksi perusnimi, toinen erikoisempi nimi, ja viimeisenä nimi, jota ei kerrota kenellekään.

Nautin kirjan kielestä. Oli hauska miettiä, miten mikäkin asia sanottaisiin suomeksi. Kissat kutsuivat laulamiseksi suunnilleen kaikkia tarinoita, ja muitakin mielenkiintoisesti käytettyjä sanoja oli. Myös kissojen kertomat tarinat, niin suorasanaisesti kuin laulu/runomuodossa kerrottukin, olivat mielenkiintoista luettavaa. Mikä parasta, tarinat eivät olleet mukana vain mausteeksi, vaan lukijana niistä sai vihjeitä myöhempää varten.

Toisaalta mukana oli myös itsekeksittyjä sanoja, joiden kanssa minulla oli hankaluuksia. Sanoja ei nimittäin selitetty mitenkään itse tekstissä. Kirjan lopussa oli sanasto, mutta lukemiseen tuli turhia keskeytyksiä, kun piti tarkistaa sanoja. Oudointa näissä keksityissä sanoissa oli, että niitä käytettiin epäloogisesti: välillä käytettiin itsekeksittyä sanaa ja välillä yleiskielen sanaa. Ihmettelin myös kissojen nimiä, jotka välillä kirjoitettiin yhteen ja välillä väliviivan kanssa, jopa samalla sivulla (esim. Stretchslow, Stretch-slow).

Kirjasta on tekeillä tietokoneella animoitu elokuva, jonka pitäisi ilmestyä tänä vuonna.

Tad Williams on kirjoittanut muitakin fantasiakirjoja, mutta Tailchaser's Song on ainoa eläinaiheinen. Muita kirjoja on suomennettukin.

Kirjan tiedot:
Tad Williams: Tailchaser's Song
Hodder & Stoughton Ltd 2000 (1. painos ilmestyi 1985)
344 sivua

Saatavuus:
Markkinoilla

sunnuntai, 15. marraskuu 2015

Kiehtovimmat dinosauruslöydöt

Genre: tieto
Käsiteltävät eläimet: dinosaurukset (linnut)
Inhimillisyysaste: tavalliset eläimet

dinosaurusloydot.jpg
Kannen tekijää ei mainittu.

Darren Naishin kirjan aiheena ovat dinosauruslöydöt sekä mitä niiden pohjalta on saatu tietää dinosauruksista. Kirja etenee löytöjen ajoituksen mukaan, 1800-luvulta 2000-luvulle. Kirjassa on käsitelty aikoinaan virheellisiä käsityksiä, jotka myöhempi tutkimus ja uudet löydöt ovat kumonneet.

Kirja on mielenkiintoinen. Minusta on mukava lukea, miten tiede on kehittynyt ja mitä aikoinaan on dinosauruksista uskottu. Tiesin, että linnut ovat kehittyneet dinosauruksista ja että ainakin osalla dinoista oli höyhenet, mutta yllätyin silti kuvituksien hyvin lintumaisista olennoista. Mahtavaa.

Suurin vika teoksessa oli, että se tuntui vaativan jonkun verran taustatietoa. En ole kovinkaan perehtynyt dinosauruksiin, joten etenkin dinosaurusten luokittelut oli hankala ymmärtää. Kirjan alussa ryhmät esitettiin pääpiirteittäin ja suppea sanasto löytyi lopusta, mutta nämä eivät olleet tarpeeksi. Toinen ongelma oli kuvituksessa. Kuvitus itsessään oli loistava, fossiilien valokuvista rekonstruktioihin, joista osa näyttämässä vanhoja käsityksiä. Kaikista dinosauruksesta ei kuitenkaan ollut kaikkein uusimman käsityksen mukaista kuvaa, tai kuvassa kerrotaan kuvatekstissä olevan jokin virhe.

Suosittelen, jos dinosaurukset kiinnostavat. Tällaisen kirjan kun löytäisin muinaisista nisäkkäistä. (Jos sellaisia on, saa vinkata!)

Darren Naish on paleontologi. Häneltä on ilmestynyt muitakin dinosauruksista kertovia kirjoja, joista osa lapsille ja nuorille. Joitain lasten ja nuorten kirjoja löytyy suomeksikin. Yksi Naishin (suomentamaton) kirja liittyy aikoinaan BBC:n tekemään sarjaan Walking with Dinosaurs, kirjana on julkaistu teos Walking with Dinosaurs: The Evidence – How did they know that?

Kaunokirjallisuuden puolelta dinosauruksista kertovat ainakin Michael Crichtonin Dinosauruspuisto sekä Kadonnut maailma, eli Jurassic Parkit. Eivät mene ihan tieteen mukaan, mutta elokuvaversiot toivat yleisölle dinosaurukset esille muina kuin hitaina köntyksinä. Suosittelen myös paleontologi Robert T. Bakkerin kirjaa Raptor Red, joka kertoo utahraptorista. Teos tosin on vuodelta 1995, joten sekin on vanhentunut. Kirjaa ei ole käännetty suomeksi.


Kirjan tiedot:

Darren Nash: Kiinnostavimmat dinosauruslöydöt
The Great Dinosaur Discoveries (2009)
Suomentaneet Juho Gröndahl ja Emma Murros
Nemo 2010
192 sivua

Saatavuus:

Suomeksi:
ei markkinoilla

Englanniksi:
markkinoilla