Genre: aikuiset
Eläin: kettu, koira (ihminen)
Ihmisyysaste: tavalliset eläimet/puhuvat eläimet (eläimet eivät puhu ja niiden kanssa on pyritty realistisuuteen. Silti ne välillä ajattelevat huomattavan fiksusti.)

 

kettujakoira-normal.jpg
Kirjani on vanha ja kärsinyt, kuten näkyy. Naureskelin kuvalle ensin, Tod vain katsoo rauhallisena hyvin lähellä olevaa koiraa. Kuva on kuitenkin muunneltu kuvasta, jossa Tod härnää köydessä olevaa Copperia. Kuvittanut John Schoenherr.

 

Disneyn Topin ja Tessun pohjalla on Daniel P. Mannixin kirja Kettu ja koira. Jos odotat söpöä ystävyyskertomusta, joudut pettymään: kettu ja koira ovat verivihollisia alusta loppuun saakka. Otin kirjan aikoinaan sattumalta luettavaksi. Se on hyvin erilainen Disneyn versioon verrattuna, mutta silti siinä oli jotain tuttua. Jouduin lopulta tarkastamaan elokuvan alkuteksteistä, onko kirja mainittu siellä. Olihan se.

 

Sekarotuinen vihikoira Copper on metsästyskoira. Se on lauman johtokoira, mutta viime aikoina nuori koira Chief on saanut paljon huomiota. Copper on tarkka jäljestäjä ja kirja alkaa kertomuksella siitä, miten koira etsii isäntänsä ja poliisin kanssa kadonnutta miestä. Mies löytyy, mutta kuolleena. Jäljet kertovat karhun tappaneen miehen. Seuraava jäljityskerta onkin, kun karhua lähdetään metsästämään. Nyt mukaan tulee muitakin koiria, muun muassa Chief. Jahti päättyy huonosti ja isäntä jää karhun hampaisiin. Chief ryntää isäntänsä avuksi ja pelastaa tämän. Copper saakin kateellisena huomata, miten isäntä kiittelee rohkeaa koiraa. Copper pelkää Chiefin vievän johtajan paikan.

 

Kettu Tod, sen sisarukset ja emo huomaavat, että niiden koloon on tunkeutumassa koira. Muita koiria ja ihmisiä ilmaantuu paikalle, ja huonostihan siinä käy. Koira tappaa muut pennut ja emo ammutaan. Yksi metsästäjistä huomaa Todin ja jostain syystä päättää viedä pennun kotiinsa. Todista tulee kesykettu. Se kuitenkin viettää paljon aikaa ulkona, jopa metsästelee huvin vuoksi. Murrosiän koittaessa vapaus alkaa houkutella enemmän ja enemmän. Lopulta Tod hankkii oman reviirin eikä lähde enää takaisin ihmisen luo.

 

Tod huomaa paikan, jossa Copper elää. Koirat on kiinnitetty koppeihinsa köysillä. Todista on hauskaa mennä härnäämään koiria aivan näiden ulottumattomiin. Eräällä kerralla Chiefin naru katkeaa, ja koira lähtee Todin perään. Tod on aiemmin juossut karkuun tavallisia kyläkoiria, mutta metsästyskoira ei jääkään jäljiltä. Viimeisenä keinona Tod juoksee junaradalle junan juuri tullessa. Tod ehtii alta pois, mutta Chief kuolee. Chiefin isäntä vannoo kostoa ketulle, ja tästä alkaa Todin ja Copperin vihanpito.

 

Tarina on jaoteltu luvuiksi sen mukaan, millä keinolla Todia yritetään milloinkin pyydystää. Kirjassa on hän-kertoja. Osa luvuista on Copperin ja osa Todin näkökulmasta. Copperin luvut ovat väliin tylsiä, ne yleensä käsittelevät vain jahteja. Todin luvuissa kerrotaan ketun muustakin elämästä. Kirjassa on pohjavireenä maaseudun kaupungistuminen ja se, miten se vaikuttaa ihmisiin ja eläimiin.

 

Eläimet käyttäytyvät kirjassa realistisesti, vain välillä niiden ajatuskulku lähentelee ihmisen ajatuskulkua. Kirjailijalla oli kotonaan kesy kettupari, jota hän tutkaili tätä kirjaa varten. Osa kirjan tapahtumista pohjautuukin joko Mannixin omiin havaintoihin tai metsästäjien kertomuksiin jahdeista.

 

Tod on kesyketuksi yllättävän hyvä selviytymään luonnossa. Alussa kerrotaan miten se saalistaa lähinnä huvin vuoksi, ei nälkäänsä, kun kerta ihmiseltä ruokaa sai. Miten se oppi itsekseen metsästämään? Miten se selviytyy alussa, kun jopa toisen ketun haju on sille tuntematon? Miten se oppi, että ihmiset voivat olla vaarallisia? Sitä ei kerrota. Vain todetaan että näin kävi, muttei kerrota miten.

 

Disneyn versioon ei ole kirjasta paljon tullut. Kirjan nimi on suoraan otettu elokuvalle: englanniksi sekä kirja että elokuva on nimeltään The Fox and the Hound. Nimet ovat samat englannissa: Tod on Topi, Copper Tessu ja Chief Pösö. Elokuvan Topi muistuttaa jonkin verran kirjavastinettaan, mutta kaksi muuta hahmoa on täysin muutettu. Kirjassa Copper on kokenut, mustasukkainen vihikoira ja Chief on sitä nuorempi pyrkyri. Sieltä täältä kirjasta löytyy tuttuja kohtauksia, kuten Chiefin/Pösön jääminen junan alle ja taistelu karhua vastaan (kirjassa ihmisen pelastaa Chief, elokuvassa Topi).

 

kettujakoirakuvitus-normal.jpg

Tod munavarkaissa. Kuvitusta ei ole paljon, mutta harvat kuvat ovat isoja ja nättejä. Kuvittanut John Schoenherr.

 

Kirja on luettavissa, muttei iskenyt minuun. Copperin kertomukset pitkistä jahdeista ovat väliin puuduttavaa luettavaa. Varoitan surullisesta lopusta. Kirja palkittiin vuonna 1967 Yhdysvalloissa parhaana eläinkirjana.

 

Daniel P. Mannix on kirjoittanut paljon erilaisia kirjoja. Yksi niistä (The way of the Gladiator) mahdollisesti inspiroi Gladiaattori-elokuvaa. Suomeksi niitä ei kai ole käännetty.

 

Kirja:
Daniel P. Mannix: Kettu ja koira
The Fox and the Hound (1967)
Suomentanut Heidi Järvenpää

Otava 1968
224 sivua

 

Elokuva:

Disney: Topi ja Tessu (The Fox and the Hound)
Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1981
Ohjaajat: Ted Berman, Richard Rich, Art Stevens

 

Saatavuus:

 

Suomeksi:
Vanha kirja. Onnea etsintöihin!

 

Englanniksi:
Kirjasta en löytänyt pikahaulla tietoja, onko miten saatavilla. Uusia painoksia ei ole lähiaikoina otettu. Ainakin amazon.uk:n kautta kirja on saatavana Kindlelle: Linkki

 

Linkkejä muualle:
Englanninkielinen wikipedian artikkeli. Kohdassa Development on kerrottu, mitä pohjatyötä kirjailija teki tätä teosta varten.