Genre: nuoret
Käsiteltävät eläimet: (kesy)rotta, ihminen
Inhimillisyysaste: puhuvat eläimet/kulttuuri hallussa. Eläimet lähinnä puhuvat, mutta ovat oppineet paljon tietoa ihmisiltä

 

Seppo Laurellin kirja Paikatun kevätesikon tarina käsittelee äidin kuolemaa ja siitä selviytymistä.

 

paikatunkevatesikon.jpg

Kirjan kansi. Teemu ja rotta. Rotta on jostain syystä harmaa, vaikka kirjassa sen sanotaan olevan valkoinen. Kuvittanut Riikka Jäntti.

 

Teos sijoittuu Suomeen jatkosodan jälkeen. Teemun äiti on vakavasti sairas ja hän on pysyvästi vuodepotilaana. Koulussa Teemua kiusataan. Parina päivänä Teemu kohtaa rotan, joka koittaa puhua Teemulle. Ensin Teemu koittaa häätää rotan tiehensä, mutta kuuntelee lopulta. Rotta kertoo, että se ja sen kaksi ystävää olivat koe-eläiminä. Rotta sai kerran vahingossa suuhunsa nestettä, joka poltti pahoin sen suun. Rotta kuitenkin huomasi sen jälkeen pystyvänsä jäljittelemään ihmisten puhetta. Eräänä päivänä rotat karkasivat ja päätyivät Teemun asuinpaikalle. Villirotat aikoivat hyökätä niiden kimppuun, kun Teemu sattumalta hätisti ne tiehensä. Kolme rottaa päätti vastineeksi auttaa Teemua, ja Rotta otti osan itselleen. Sen on tarkoitus auttaa Teemua sopeutumaan äidin kuolemaan. Tässä vaiheessa Teemu suuttuu ja ajaa rotan tiehensä, sillä äitihän ei kuole! Myöhemmin Teemu kuitenkin ystävystyy rotan kanssa. Äidin kunto menee tosiaan huonommaksi. Rotta on kuullut koe-eläimenä paljon lääkärien keskusteluja, ja osaa kertoa, miten suru etenee.

 

Teos alkaa hitaasti, ensimmäiseksi kuvaillaan vain paljon Teemun asuinpaikkaa ja nykyisiä oloja. Pikkuhiljaa kirja lähtee etenemään. Dialogi on koko teoksen ajan pitkää, kömpelöä ja epäuskottavaa. Teemun tunteita kuvataan kuitenkin hyvin. Kohokohta kirjassa on mielestäni, kun Teemu hankkii äidilleen syntymäpäivälahjan yhdessä rotan kanssa. Äiti puhelee mielellään kouluajoistaan ja keräämästään kasvimuistiosta. Kokoelman kevätesikko on kuitenkin vanhuuttaan nuhjaantunut. Teemu päättää etsiä uuden kasvin ja korjata äidin vanhan. Kohdassa mukaan tulee toimintaakin, ja se etenee hauskasti.

 

Eniten kirjassa tökki kohtaus, jossa Teemu hermostuu kunnolla rotalle. Rotta koettaa saada vähän eloa Teemuun, ja ärsyttää tätä. Teemun reaktio on kuitenkin ylimitoitettu, hän lähes tappaa rotan. Sen jälkeen hän tietenkin havahtuu ja katuu tekoaan. Tilanteesta selvitään muka molemminpuolisilta anteeksipyynnöillä. Hieman liian helppoa, kun rotta on kuolla! Toinen tökkimään jäävä asia on, että juonenalkua Teemun kiusaamisesta ei käsitellä loppuun. Kiusaamisesta puhutaan teoksen aikana paljon. Sitä ei kuitenkaan kerrota, jatkuuko Teemun kiusaus edelleen kirjan päätyttyä.

 

teemurotta.jpg
Teemu ja rotta. Kirjassa on välillä pieniä kuvia. Kuvitus ei ole täysin mieleeni. Kuvittanut Riikka Jäntti.

 

Outoa oli myös kuulla koe-eläimen puhuvan arvostavasti ammatistaan! Rotalla nimittäin ei ollut mitään sitä vastaan, että sitä käytettiin lääketieteelllisenä koe-eläimenä. Kyllähän se teki kipeää, mutta se auttaisi ihmisiä. Sitten se siirrettiin paikkaan, joka tutki alkoholin vaikutuksia. Rotta ei ymmärtänyt, mitä hyötyä tutkimuksesta olisi ja vasta siinä vaiheessa se päätti karata!

 

Seppo Laurell on toiminut vapaaehtoistyöntekijänä saattohoidossa, ja se näkyy kirjassa. Teoksessa on koetettu tuoda esille surun etenemistä vaiheittain, sekä lopulta kuoleman hyväksymistä ja siitä selviytymistä. Teema tulee vähän liiankin kanssa esille, vähempikin olisi riittänyt.

 

Kirja on luettavissa, vaikka tuskin tartun tähän toistamiseen.

 

Seppo Laurellilta on ilmestynyt myös kirja Tervatassuisten laivakissojen tarina. Kirja oli vuonna 2001 Finlandia Junior -ehdokas. En ole itse lukenut kirjaa. Lisäksi Laurell on kirjoittanut paljon majakoista ja merenkulusta, mutta nämä kaksi ovat ainoat eläinkirjat.

 

Kirjan tiedot:

Seppo Laurell: Paikatun kevätesikon tarina

Wsoy 2006

 

Saatavuus suomeksi:

Kirjan painos on loppuunmyyty. Onnea etsintään!

 

Lähteet:

Seppo Laurell. Wikipedian sivu. Täältä näkyvät Laurellin kirjoittamat teokset.