Genre: nuoret, aikuiset
Käsiteltävät eläimet: mäyrä, ihminen
Inhimillisyysaste: kulttuuri hallussa

 

Aeron Clementin teos Kylmät kuut käyttää samaa juonenaihetta kuin mitä Kaukometsän pakolaiset ja Ruohometsän kansa: ihminen ajaa mäyräjoukon pois kodistaan, ja näiden on etsittävä uusi, turvallinen elinpaikka. Noiden kahden klassikon ansioihin teos ei yllä.
 

kylmankuut.jpg

Kannen kuvittajaa ei mainita.

 

On 1970-luku. Iso-Britannian karjassa riehuu tuberkuloosi. Joku keksii syyttää tästä villimäyriä, ja hallitus päättää hävittää mäyrät koko maasta. Ihmiset iskevät vanhan Bamber-mäyrän yhteisöön. Bamber on sattumalta juuri ulkona, mutta sen puoliso, pennut ja kaikki paikalla olevat sukulaiset menehtyvät. Bamber päättää varoittaa muita mäyriä. Matka vie vanhan mäyrän voimat. Se ehtii varoittaa Cilgwynin suurta mäyräyhteisöä. Bamber tuntuu saavan samalla viestin jostain tuonpuoleisesta: hän kertoo mäyrille suunnan, mistä löytyisi turvallinen maa Elysia. Viestin kerrottuaan hän menehtyy.

 

Cilgwynin mäyräyhteisö on suuri, siihen kuuluu kolmesataa mäyrää. Johtajana on kelvoton Eldon, joka ajattelee enemmän ruokaa kuin alaisiaan. Neuvoston jäsen, vanha uros Tattari joutuu ottamaan johdon. Se saa mäyrät valmistautumaan lähtöön. Ihmiset löytävät yhteisön ja tappavat muutaman mäyrän. Loput mäyrät lähtevät etsimään Bamberin kertomaa maata. Ihmiset eivät kuitenkaan luovuta noin helpolla. Lisäksi mäyrien omissa riveissä on eripuraa, sillä vallanhimoinen ja itsekäs Kronos havittelee johtajan paikkaa. Tärkeä hahmo on myös Tattarin ystävällinen poika Beaufort, josta Tattari toivoo seuraavaa johtajaa.

 

Mäyrien kertomusta katkaisevat välillä sanomalehtien jutut, jotka kertovat tarinasta ihmisten näkökulmasta. Kertomus alkaa pikkuhiljaa imaista mukaansa. Lukeminen on raskasta, sillä dialogia ei ole laitettu lainauksiksi, vaan ne ovat osa kerrontaa. Siis näin:


He [neuvosto] palasivat muiden mäyrien luo ja sanoivat että seuraavana yönä vallitsisi sama käytäntö: ensin syötäisiin, sitten kuljettaisiin – ainakin toivoa sopi – sama matka kuin oli taitettu Kävyn ja vanhusten jättäydyttyä joukosta. Mäyrillä oli jo kova halu päästä valmistamaan itselleen avopesää, jossa he saisivat nauttia ansaitsemastaan levosta, kun Vulkanus, yksi Kronoksen tovereista, sanoi että kaikki olisivat onnellisempia, jos neuvostosta tulisi täysilukuinen, ja että tätä nykyä pelkästään omissa oloissaan viihtyvän Paloksen tilalle täytyisi valita joku muu. Jokainen tuntisi olonsa turvallisemmaksi, jos näkisi että elämän ohjana olivat yhä samat säännöt ja asetukset, jotka olivat suojelleet heitä sukupolvien ajan.

Tattari vilkaisi poikaansa, mutta Beaufort pudisti kieltävästi päätään tajuttuaan että isä aikoi ehdottaa häntä. Hän selitti kiireesti että hänen mielestään neuvoston jäsenten tuli olla eri perheistä, että se oli perinteenä. Mutta suuttunut ja pettynyt Tattari poistui päätään pudistaen ja itsekseen jupisten.”


Pitkien puhekohtausten seuraaminen on tuolla tavalla hankalaa. Siihen jokseenkin tottui tarinan edetessä.

 

Eniten häiritsi mäyrien urosvaltaisuus. Neuvostoon valitaan neljä jäsentä, lisäksi joukolla on johtaja. Neuvoston jäsenet valitaan äänestämällä – mutta vain urokset saavat äänestää! Luonnollisesti neuvostossa ei ollut naaraita. Kirjassa näkyvät äänestykset hoidettiin tosin lähinnä huutoäänestyksenä, eikä naaraita siinä kohti ajettu pois. Pari nimettyä naarashahmoa kirjasta löytyy, kuten Tattarin puoliso Saniainen ja Beaufortin puoliso Oras. Oras päättää yhdessä vaiheessa kulkea hankalan päivämatkan ennen muita, kannustaakseen muita mäyriä (uroksethan eivät tietenkään halua jäädä jälkeen naaraasta), joten naaraat näkyvät välillä hyvässäkin. Lopussa naaraat jopa osallistuvat taisteluun, vaikka niiden pitäisi pysyä turvassa.

 

Hahmojen kehitys ei ole aivan loogista. Beaufort näkyy alussa kunnianhimottomana hahmona, joka ei halua johtajaksi. Hän päätyy johtoasemaan puolivahingossa, ja sen jälkeen hänellä ei olekaan mitään ongelmia, suuri osa joukosta luottaa häneen täysin. Enemmän häiritsi Eldon, mäyrien kyvytön johtaja. Hänellä on kirjan alussa puoliso, jota hänen vihjaillaan kohtelevan kovakouraisesti ja lyövän. Tätä ei käsitellä juuri ollenkaan tämän jälkeen. Matkalla Eldon ystävystyy lasten kanssa, ottaa nämä hoiviinsa ja paljastuu mukavaksi urokseksi. Jossain vaiheessa kirjaa mainitaan, että muuten, Eldonin puoliso kuoli yhdessä aiemmassa kohdassa ja Eldon katuu kovasti miten tätä kohteli...

 

Kirja on luettavissa ja paikka paikoin jännittäväkin. Sen verran ärsyttävyyksiä löytyi, että en varauksitta suosittele.

 

Nautatuberkuloosi voi tarttua mäyrään ja mäyrät levittävät tautia nautoihin. Ilmeisesti mäyrien suojelijoiden ja vähentämisen puolustajien välillä on käyty Iso-Britanniassa melkoisia sanasotia. 70-luvulla mäyriä koitettiin vähentää, mutta suojelijat saivat ajettua mäyrien suojelemiseksi lain, joka teki tappamisen luvanvaraiseksi. Mäyriä pyritään edelleen vähentämään, mutta mielipiteet sen toimimisesta taudin ehkäisyssä vaihtelevat.

 

Aeron Clementiltä ei ehtinyt ilmestyä muita kirjoja. Kirjailija menehtyi vuonna 1989.

 

Kirjan tiedot:

Aeron Clement: Kylmät kuut
The Cold Moons (1987)
Suomentanut Irmeli Ruuska
WSOY 1989
331 sivua

 

Saatavuus:

Suomeksi:

Vanha kirja. Onnea etsintään!

 

Englanniksi:

Ei näytä olevan markkinoilla. Vanhana löytynee.

 

Lähteet:
Eviran linkki nautatuberkuloosista

Wikipedian artikkeli taudista englanniksi

Wikipedia: mäyrien vähentäminen Iso-Britanniassa nautatuberkuloosin takia, englanniksi