Genre: luontokuvat, kansankulttuuri, tietokirjat

Käsiteltävät eläimet: Suomen luonto ja Suomessa eläviä lajeja

Inhimillisyysaste: tavalliset eläimet


Tällä kertaa arvostelussa kaksi kirjaa: Hannu Hautalan ja Timo Helteen kirja Riekko nauroi: Lapin kummallisia eläintarinoita, sekä Hannu Hautalan ja Reijo Heikkisen Kalevalaista luontoa: Tapion karjaa: Luonto ja eläimet vanhan kansan sananparsissa. Hautala on ottanut molempiin teoksiin kuvat, kun Helle ja Heikkinen ovat kirjoittaneet tekstit. Molemmissa kirjoissa sivutaan kansanuskomuksia eläimiin ja luontoon liittyen.


riekkonauroi.jpg
Kannen kuva Hannu Hautala.

Teoksessa Riekko nauroi ei ole mitään erityistä juonta. Aiheena on Lapin luonto. Linnut ovat eniten esillä. Helle on kirjoittanut kuviin pätkän, jonka aiheena on kuvan eläin. Teksti voi käsitellä jotain Helteen tai Hautalan kokemusta tai yleistiedosta eläimistä. Joskus se käsitteli eläimen nimen alkuperää tai joko suomalaisten tai saamelaisten kansanperinnettä eläimeen liittyen, ja nämä olivat ehdottomasti kiinnostavin aihe. Moni lintu yhdistetään huonoon onneen. Tätä pohditaan kirjassakin, ilmeisesti huonon onnen enteet ovat yleisiä muissakin kulttuureissa. Jotkut lajit taas yhdistetään paikoittain huonoon ja hyvään onnen, esimerkiksi Kuukkeli on Pohjois-Suomessa onnen lintu, kun etelämmässä huonon onnen.


kalevalaistaluontoa.jpg
Kannen kuva Hannu Hautala.

Kalevalaisessa luonnossa on lähdetty liikkeelle Kalevalasta: mitä eläimiä, lintuja ja puita Kalevalassa on mainittu? Jokaisessa aiheessa on kerrottu lyhyesti, mitä eläimestä on uskottu, mitä nimityksiä sillä on ollut, sekä yleistietoa eläimestä. Myös sananlaskuja esiteltiin. Suomen lisäksi muidenkin kansojen uskomuksia mainittiin. Heikkoudeksi voisi sanoa, että tekstit olivat liian lyhyitä ja tuntuivat jäävän pintaraapaisuksi. Tästä lyhyestä tekstistä yleistieto vei turhaa tilaa, siinä oli mukana esimerkiksi eläimen kuvailua, vaikka vieressä olisi ollut kuvakin. (Edellisessäkään kirjassa ei tosin ollut paljon tekstiä, mutta se jo aiheena keskittyi lyhyisiin tarinanpätkiin.) Kuvissa ei jostain syystä ollut erikseen kuvatekstejä, vaikka ainakin useampaa eläintä käsittelevissä kohdissa se olisi ollut hyödyllinen. Esimerkiksi tiaislajit oli esitelty kaikki yhdessä.

Hannu Hautala on kuuluisa luontovalokuvaaja, ja kuvia saikin ihastella. Osa Kalevalaisen luonnon kuvista on otettu Ranuan eläinpuistossa (ilves, susi ja karhu), mutta suurin osa luonnossa. Hautala on saanut työstään useita tunnustuksia, ja kirjoja on käännetty monelle kielelle. Wikipedia antaa pitkän listan kirjoista, joissa on hänen kuviaan – eikä listassa mainita Riekko nauroi -teosta, uupuukohan sitten muutakin. Kalevalaista luontoa-teoksen kirjoittajalla Reijo Heikkiseltä on ilmestynyt vaikuttava määrä kirjoja, moni liittyy kansanuskomuksiin ja historiaan.

Jos eläimet kansanuskomuksessa kiinnostavat, löytyy näistä jotain tietoa, vaikka enemmänkin voisi olla. Mielipide voi johtua tosin siitä, että olen lukenut aiheesta aiemmin, joten tieto ei ollut minulle uutta. Voi nämä vilkaista läpi ihan kuvienkin takia.

Eläinuskomuksia esittelee lisäksi Heikki Lehikoisen teos Ole siviä sikanen: suomalaiset eläinuskomukset. Muistaakseni kirja on hyvä, tosin lukemisesta on aikaa.

 

Kirjojen tiedot:

Hannu Hautala (kuvat) ja Timo Helle (teksti): Riekko nauroi: Lapin kummallisia eläintarinoita
Docendo oy 2013
128 sivua

 

Hannu Hautala (kuvat) ja Reijo Heikkinen (teksti): Kalevalaista luontoa: Tapion karjaa: luonto ja eläimet vanhan kansan sananparsissa
Articmedia 2009
158 sivua

 

Saatavuus suomeksi:

Molemmat kirjat ovat markkinoilla.

 

Linkkejä:

Hannun jäljet: Hannu Hautala luontokuvakeskus Polulla "Ajankohtaista" -> "Kuukauden kuva -arkisto" voi selata joitain Hautalan ottamia luontokuvia.