Genre: tietokirjallisuus, muistelmat, aikuiset
Käsiteltävät eläimet: ihminen, lehmä, hevonen, koira, kissa, sika, lammas, muut kotieläimet
Inhimillisyysaste: tavalliset eläimet


lehmastaleopardiin.jpg

Graafinen suunnittelu Jaana Tarsa.

Aiheena tällä kertaa Anneli Mäkelä-Alitalon toimittama kirja Lehmästä leopardiin: Eläinlääkärityön muistoja. Teoksen muistelmat ovat syntyneet Suomen Eläinlääkäriliiton ja Suomalaisen kirjallisuuden seuran järjestämästä muistitiedon keruusta. Osa muisteluista eläinlääkärien itsensä kirjoittamia, osa on haastattelun pohjalta kirjoitettuja. Yksittäisten muistojen pituus vaihtelee yli kymmenen sivun mittaisista muutamaan riviin. Eläinlääkärien lisäksi mukana on myös muutama muistelma eläinhoitajalta, mutta eläinhoitaja ei ammattina ole yhtä vanha kuin eläinlääkärin, joten kai siksi aihe jäi paitsioon. (Kirjoitan jatkossa pelkistä eläinlääkäreistä, vaikka kohdat kävisivät myös hoitajiin.)


Kirjan pääpaikkana on Suomi, mutta mukana on myös muissa maissa opiskelleita (etenkin alussa, kun koulutusta ei Suomessa vielä saanut) sekä muista maista Suomeen tulleita. Ajallisesti muistelmat sijoittuvat 1900-luvulle, lähinnä talvisodasta 1990-lukuun. Aiheena kuvataan muistelijan elämää, joskus myös muistelmia toisista eläinlääkäreistä ja alan opiskelijoista. Pääaiheena on, miten eläinlääkäriuralle päädyttiin, miten opiskeltiin ja miten alalla työskenneltiin.

Kirjassa käsitellään harmittavan vähän itse eläimiä. Etenkin opiskeluvuodet saivat paljon tilaa, samoin työskentelypaikkakunnat ja tärkeät ihmiset. Jotkut toki muistelevat mieleen jääneitä sairastapauksia. Kirjan lähtökohtanakin oli kerätä juuri eläinlääkärin ammattiin liittyvää aineistoa, joten vika oli lukijassa.


Eläinten puutteesta huolimatta kirja ei ole huono. Kirjasta muodostuu kuva siitä, millaista eläinlääkäriksi opiskelu ja eläinlääkärin työ on ollut aiempina vuosikymmeninä. Pitkään työ oli kotieläinpainotteista, vasta myöhemmin pieneläimet ovat tulleet rinnalle. Alkuun opiskelijoissa oli paljon miehiä, eikä alan nähty sopivan naisille, koskihan se isoja eläimiä. (Ja kuten yksi kirjassa sanoikin, on se sinällään outoa: Suomessahan naiset ovat perinteisesti hoitaneet eläimet hevosia lukuun ottamatta.) Moni muistelee tarvikkeiden, laitteiden ja lääkkeiden kehitystä. Myös vertailua muihin maihin löytyy.


Koska tämä on koottu muisteluiden pohjalta ja kirja on kaiketi suunnattu aihepiiriä tunteville, törmäsin välillä tuntemattomaan sanastoon. Eläintaudeista saatettiin käyttää ammattinimistöä. Lääkkeitäkin saatettiin mainita pelkällä nimellä kertomatta, mihin lääkettä käytettiin. Pikkuvikana lisäksi, että kirjan fontti olisi voinut olla suurempi, jotta lukeminen olisi ollut helpompaa.


Jos eläinlääkärin ammatti tai alan ihmisten kokemukset kiinnostavat, suosittelen. Muutoksia on tosin taatusti tullut, sillä viimeiset muistelmat olivat 90-luvulta, josta on jo kaksi vuosikymmentä. Jos taas etsii kirjasta tietoa eläimistä ja niistä koskevista tapauksista, kirja voi olla tylsä, sen verran vähän niitä käsitellään.


Tunnetuin eläinlääkäri kaunokirjallisuudessa on todennäköisesti James Herriot. Jos et ole jo lukenut hänen kirjojaan, lue ihmeessä. Vastaava toinen kirjoittaja on Hugh Lasgarn. Suomalaisista Mikael Ilves on kirjoittanut kaunokirjallisuutta. Hän on itse eläinlääkäri, ja tässä teoksessa on muutama häntä koskeva muistelma (ellei hänellä ole kaimaa). En ole lukenut hänen kirjojaan, mutta pitää ottaa lukulistalle.
 

Kirjan tiedot:

Lehmästä leopardiin: eläinlääkärityön muistoja
Toimittanut Anneli Mäkelä-Alitalo
Suomalaisen kirjallisuuden seura 2013
407 sivua


Saatavuus suomeksi:

Kirja on markkinoilla.