Genre: fantasia, aikuiset, nuoret
Käsiteltävät eläimet: susi, ihminen, kotka, korppi (koira)
Inhimillisyysaste: kulttuuri hallussa

 

Arvostelin aiemmin David Clement-Daviesin Firebringerin. Hankin saman kirjailijan kaksi susikirjaa, joista The Sight on ensimmäinen. Kirjan tapahtumat sijoittuvat samaan maailmaan kuin Fire Bringerin, esimerkiksi sanasto on sama. Suora jatko-osa tämä ei kuitenkaan ole, joten kirjat voi hyvin lukea erikseen. Kirjaa ei valitettavasti ole käännetty suomeksi.


thesight.jpg
Kannessa päähenkilö Larka. Kannen kuva John Warden ja Jim Stameted/Stone.

Alfanaaras Pallan ja alfauros Huttserin lauma pakenee YöMetsästäjiä. Nämä ottavat laumoista pentuja, ja koska Pallan on tarkoitus synnyttää pian, he pakenevat Pallan synnyinalueelle. Palla saa neljä pentua, mutta vain kaksi jää eloon: valkoinen naaras Larka ja musta uros Fell. YöMetsästäjien johtaja, Pallan sisar Mogra, kuitenkin löytää heidät. Lauman yllätykseksi Mogra pyytää päästä laumaan. Hän antaa susille kaksi kuukautta aikaa miettiä, ja lähtee.

Lähes kahden kuukauden kuluttua susilauma huomaa, että läheisen kylän ihmiset ovat metsästämässä susia. Lauma hajoaa, toisten jäädessä harhauttamaan ihmisiä, ja Palla päätyy pentujen kanssa piiloon mäyränkoloon. Ihmisten koirat tulevat lähelle, mutta mäyrän hajun takia ne eivät löydä susia. Palla kuitenkin kuulee, mikä on syy ihmisten vihaan: susi on vienyt ihmisvauvan. Palla arvelee heti Mograa syylliseksi. Koirien ja ihmisten viimein lähdettyä lauma löytää toisensa, kukaan ei kuollut. Sudet tajuavat, että Mogra haluaa täyttää vanhan legendan, jonka mukaan susi varastaisi ihmislapsen. Yhdessä ihmisen ja suden voima toisi Mogran Näkijän kyvyn täyteen vahvuuteensa. Joitain päiviä myöhemmin Mogra palaa. Mogra hämmästyy kuullessaan ihmislapsesta, se ei ole vauvaa vienyt. Susilauma ajaa Mogran pois. Silloin Mogra kiroaa lauman: jokainen lauman jäsen kuolisi yksi kerrallaan, kunnes lauma antaisi pentunsa Mogralle.

Aika kuluu, ja pennut kasvavat. Ensimmäisellä saalistusretkellään Larka katselee korppia, kun hän yhtäkkiä näkee kaiken linnun silmin. Hän on Näkijä. Palla sattuu näkemään kahden vieraan suden kulkevan alueella. Nämä ovat Mograa vastustavia kapinallisia. Toinen sattuu lausumaan koko legendan Näkijästä: se puhuu valkoisesta sudesta. Palla tajuaa heti, että kyseessä on Larka. Larkan täytyi olla syy, miksi Mogra laumaan halusi: Mogra on nähnyt, että yksi Pallan pennuista on lgendan Näkijä. Lauma päättää lähteä kyselemään selvänäkijältä enemmän Larkan kyvyistä. Samalla kirous alkaa tuntua, ja lauman vanhin jäsen menehtyy.


Kirja on jännittävä, kuka tahansa voi kuolla. Kirjassa on enemmän fantasiaa kuin Firebringerissä. Larkalla on kyky nähdä toisten eläinten silmin, sekä nähdä menneeseen ja tulevaan. Lopussa taistellaan jonkinlaisilla psyykkisillä voimilla. Sudet käyttäytyvät kuitenkin paljolti susien tavoin. Plussaa myös siitä, että kirjassa on paljon vahvoja naarashahmoja. Itse asiassa sekä päähenkilö, pääpahis että tärkeä antagonisti ovat kaikki naaraita.

Susilla on oma uskomusjärjestelmänsä, jossa tuntuu olevan viitteitä kristinuskosta. Jumalia on kaksi, naarassusi Tor ja urossusi Fenris. Kun maailman sudet taistelivat, Tor lähetti tyttärensä Sitan maailmaan. Sitan ystävä petti hänet, mutta Sita ei vastustellut, kun sudet tappoivat hänet. Tämän jälkeen sudet tajusivat, mitä olivat tehneet, ja taistelut lakkasivat. Sita ei kuitenkaan kuollut, vaan nousi kolmantena päivänä kuolleesta. Tarina kertoi Torin rakkaudesta, kun hän antoi rakkaan tyttärensä maailmaan tapettavaksi. Kirjassa ei kuitenkaan oteta kantaa siihen, ovatko jumalat lopulta totta. Sudet uskovat niihin, mutta etenkin loppua kohti epäilyt kasvavat.

Kirjassa on paljon hahmoja, ja susilla omia sanoja. Jouduin näiden takia selailemaan sivuja taaksepäin ymmärtääkseni jotain. Esimerkiksi alfaurosta kutsutaan Draggaksi, ja alfanaarasta Drappaksi. Sitten sanoja kuitenkin käytettiin myös ei-johtavia susia kuvatessa, joskus jopa pennuista. Toinen ongelma oli, että juonen edistämiseen oli alussa käytetty samaa keinoa: hahmot kuulivat jonkun lähestyvän ja piiloutuivat. Tulijat puhelivat keskenään, ja kertoivat samalla jotain juonelle tärkeää. Ensimmäisessä kohtauksessa yksi lauman koirista ei tiedä, miksi ne susia metsästävät, ja toinen koira selittää. Toisessa kohtauksessa yksi susista kertoo Näkijän tarun, kun toinen pyytää. (Kätevästi alkavat satuilemaan kesken tärkeän tehtävän.) Kolmas kohtaus oli tökeröin: yksi susista kyseli, mitä ne olivat oikein tekemässä, ja muut selittivät sille. Ne olivat taatusti olleet liikkeellä jo päiväkausia, ja nyt tuli sitten mieleen kysyä? Siis kolme kohtausta, ja vain kirjan alkuosan aikana! Onneksi noiden jälkeen tähän ei sorruttu.

Kirjaan haettiin teemaa anteeksiannosta, joka tuntui välillä oudolta. Esimerkiksi Mograsta tuli muka todellinen pahis vasta sen jälkeen, kun Palla ja Huttser kieltäytyivät ottamasta tätä laumaan. Mogra oli kuitenkin jo siihen mennessä tehnyt paljon pahaa, kuten ottanut pentuja laumoilta ja ehkä jopa tappanut niitä. Pallalla ja Huttserilla oli siis täysi oikeus kieltäytyä. Pitäisikö kaikki pahat teot murhia myöten antaa kiltisti anteeksi?

Jos englanti sujuu, kirjaa voi suositella. Jos näin fantasiapainotteinen ei kiinnosta, ehkä tekijän Firebringer on sopivampi, vaikka fantasiaa on sekin.

Kirjaan on myös jatko-osa, Fell, joka kertoo Larkan veljestä. Toinen päähenkilöistä, Alina, on ihminen, ja juoni liittyy lähinnä häneen. Mukana on myös susipahis, mutta tämä tuntuu lähinnä päälleliimatulta. Ihan ok kirja, mutta harmi, että sudet jäävät sivuosaan.

 

Kirjan tiedot:
David Clement-Davies: The Sight
Penguin Group 2007 (Yhdysvaltalaispainos, ensimmäinen painos Iso-Britanniassa 2002)
465 sivua

 

Saatavuus englanniksi:
Yhä markkinoilla, pokkarina ja kovakantisena.