Genre: nuoret, fantasia
Käsiteltävät eläimet: koira (susi, ihminen)
Inhimillisyysaste: kulttuuri hallussa

 

Olen arvostellut aiemmin Soturikissat-sarjan. Tällä kertaa esittelyssä Erin Hunterin toinen sarja, Selviytyjät, jonka pääosassa ovat koirat. Nimi Erin Hunter kätkee useamman kirjailijan, joista Selviytyjiä ovat kirjoittaneet ainakin Gillian Phillip ja Inbali Iserles. Otan esille kerralla kaksi kirjaa, ensimmäisen osan Autio Kaupunki, ja toisen osan Yllättävä vihollinen. Sarja jakautuu kuuden kirjan saagoihin. Suomeksi sarjasta on ilmestynyt vasta kolme kirjaa, ja neljäs ilmestyy tänä vuonna. Englanniksi kirjoja on ilmestynyt kuusi (ja kolme novellia), mutta seuraava saaga on tulossa. Osat jäävät aina jännittävään kohtaan, mikä on ärsyttävää.


selviytyjat1.jpg
Kannessa todennäköisesti shetlanninlammaskoira-noutaja Lykky. Kannen suunnittelu Unimak, kannen muokkaus Samppa Ranta / Punavuoren Folio oy.

Ensimmäinen kirja alkaa, kun sekarotuinen Lykky-koira on jäänyt kiinni (eläinsuojaan tai sellaiseen), ja kyyhöttää muiden kiinni jääneiden koirien kanssa häkkejä täynnä olevassa rakennuksessa. Maanjäristys iskee, ja talo osin sortuu. Henkiin jäävät ainoastaan Lykky ja Siru-niminen vinttikoira. Häkit vahingoittuivat maanjäristyksessä, joten he pääsevät pakoon. Maanjäristys on tuhonnut rakennuksia, ja koirat haistavat ja näkevät kuolleita ihmisiä. Kuitenkin suurin osa ihmisistä on paennut. Lykky on tottunut elämään kaupungissa yksin, kun taas Siru tahtoo luontoon ja laumaan. Kaksikon tiet erkanevat.
 

Lykky törmää yllättäen muutamaan hihnakoiraan. Joukossa on hänen siskonsa Bella, jota hän ei ole nähnyt sitten pentuajan. Hihnakoirien omistajat pakenivat myös, mutta koiria ei otettu mukaan. (Ihmiset on evakuoitu kiireellä: oma teoriani kirjan perusteella on, että ydinvoimala vaurioitui järistyksessä.) Silti koirat ovat valmiita odottamaan omistajiaan romahtamisvaarassa olevissa taloissa. Vaikka Lykky edelleen yrittää uskotella itselleen olevansa erakko, hän ei voi jättää hihnakoiria pulaan. Hän johdattaa pienen lauman pois kaupungista, ja koittaa opettaa hihnakoirat elämään luonnossa.


selviytyjat2.jpg
Koirasusi Alfa ja vinttikoira Siru/Beta. Kannen kuvitus Unimak, Melina Oberscheven, kannen muokkaus Samppa Ranta / Punavuoren Folio oy.
 

Toisessa kirjassa hihnakoirien lauma tapaa villin lauman, jota johtaa koirasusi Alfa. Lauman Beta on Lykyn vanha ystävä Siru. Lykky joutuu vakoojaksi Alfan laumaan. Hän alkaa tuntea olonsa kotoisaksi laumassa, vaikka Alfa onkin hyvin tiukka kurinpitäjä. Lykyn kuitenkin täytyy muistaa olevansa hihnakoirien puolella.
 

Sarja on jännittävä, ja ensimmäistä kirjaa lukuun ottamatta kuka tahansa voi kuolla. Minulla oli kuitenkin ongelmia samaistua päähahmoihin. Hahmot olivat välillä suorastaan typeriä, ja kiihtyivät mitättömästä syystä. Lykky vakuuttaa Bellan olevan johtaja-ainesta, vaikka Bella tuntui vain tekevän vakavia typeryyksiä. Hahmoja on paljon, ja etenkin ensimmäisessä kirjassa piti palailla taaksepäin tarkistamaan, kuka kukakin koirista on. Toisessa kirjassa kirjan alussa on onneksi kaikista hahmoista pieni kuvaus.
 

Ihmettelin lemmikkikoirien avuttomuutta (sama häiritsi Soturikissoissa lemmikkikissojen kohdalla). Ymmärrän kyllä, että lemmikkikoirilla olisi vaikeuksia esimerkiksi metsästää ja totutella luontoon. Mutta kun ne eivät osaa edes asioita, joita jokainen lemmikkikoira omassa maailmassamme osaa. Kun Maltankoira Viti saa pienen haavaan tassuunsa, se juoksee ympäriinsä eläinlääkäriä huudellen. Kukaan hihnakoirista ei osaa auttaa, joten Lykyn täytyy neuvoa sille, miten tassu nuollaan puhtaaksi!


Kirjan koirat elävät villeinä hyvin jyrkässä arvojärjestyksessä. Laumaa johtaa Alfa, tämän alapuolella johtamishommissa avustaa Beta. Muut koirat jakautuvat metsästäjiin (ylempiarvoiset) ja partiokoiriin (alempiarvoiset). Viimeisenä laumassa tulee Omega. En oikein ilahtunut hyvin jyrkästä arvojärjestyksestä. Entä miksi lauma jakautuu metsästäjiin ja partiokoiriin? Partioijat eivät saa edes napata ruokaa partiokierroksellaan, vaikka saalis juoksisi suoraan suuhun! Olisin hyväksynyt arvojärjestyksen, mutta en tuollaista hyvin jäykkää, joka tuntuu tulevan menneisyyden susitutkimuksista. Uudet tutkimukset kertovat paljon joustavammasta järjestelmästä. Ajatustani menneistä susitutkimuksista tukee sekin, että lauman johtaja on koirasusi. Täytyy verrata tätä vaikka The Sightiin tai Felliin, jossa pääosassa ovat sudet. Siinä laumaan kuuluivat Alfapari, Beta(t) ja Omega. Vaikka Omegoja katsottiin vähän nenänvartta pitkin, nämä olivat osa kiinteää laumaa ja koko lauma säntäsi avuksi heti, kun Omega sitä tarvitsi. Tässä kirjassa Omegat tekevät surkeimmat työt, arvostus on iilimatojen luokkaa ja he saavat ruokaa olemattomasti.


Pidin siitä, että koirarotuja on mukana monipuolisesti. Iso osa on myös sekarotuisia, jopa ihmisten omistamista koirista. Esimerkiksi Lykky on shetlanninlammaskoiran ja noutajan risteytys. Pahiksina kuitenkin toimivat kliseisesti dobermannit (vaikka niissä on myöhemmissä kirjoissa pari hyvääkin) ja koirasusikaan ei ole hyvis. Myös Maltankoira Viti on kirjan alussa kliseinen lellitty, pitkäkarvainen rotukoira. Onneksi se kuitenkin sopeutuu villielämään.


Pitkästä valittelusta huolimatta sarja ei ole surkea, vaan keskikastia. Ärsyttävyyksistä vain on helpompi kirjoittaa kuin hyvistä puolista. Pidän enemmän Soturikissoista, vaikka varmaan tulee tämäkin sarja luettua.
 

Kirjojen tiedot:

Erin Hunter: Selviytyjät: Autio kaupunki
Survivors: The Empty City (2012)
Suomentanut Veli-Pekka Ketola
Jalava 2014
210 sivua

 

Erin Hunter: Selviytyjät: Yllättävä vihollinen
Survivors: A Hidden Enemy (2013)
Suomentanut Veli-Pekka Ketola
Jalava 2014
214 sivua

 

Saatavuus:

Suomeksi:

Yhä markkinoilla. (Ilmestynyt kolme kirjaa, ja neljäs ilmestyy tänä vuonna.)
 

Englanniksi:

Markkinoilla, pokkarina ja kovakantisena. Kolme ensimmäistä kirjaa on julkaistu yhdessä boksissa, saattavat julkaista jossain vaiheessa myös kuuden kirjan boksin.