Genre: fantasia
Käsiteltävät eläimet: susi, useita Pohjois-Amerikan eläimiä
Inhimillisyysaste: puhuvat eläimet

Tuli pidettyä vähän lomaa. Oli harvinainen loma siinä mielessä, ettei tullut juuri luettua, yleensä kun kesäloma on parasta lukuaikaa. Sen takia en blogiakaan päivitellyt. Jospa nyt taas saisi jatkettua. Muuten, blogi täyttää vuoden 12.8.

sudenlaulu.jpg
Kannen kuvittajaa ei mainita.

George Stonesin Suden laulu kertoo, että oli aika, jolloin sudet eivät laulaneet. Päähenkilö Susi on kuitenkin saanut tehtävän Kauhelta, muinoin eläneeltä sudelta. Kauhea on kertonut, että menneisyydessä sudet lauloivat. Sitten susi nimeltä Ruskea sai laulun katoamaan koko lajilta. Suden tehtävä olisi palauttaa laulu susille. Tehtävä ei kuitenkaan ole helppo, koska sudet on opetettu pennusta lähtien olemaan laulamatta. Kun Susi koittaa laulaa synnyinlaumalleen, tämä vastaa ajamalla sen väkivallalla tiehensä.

Susi tapaa yksinään liikkuvan Vanhuksen. Kuten muutkin, Vanhus halveksii Suden laulua. Se kuitenkin päättää auttaa. Sen neuvo on, että jos aikuiset sudet eivät enää opi laulamaan, työ pitää aloittaa pennuista. Ja helpointa se on, jos Susi hankkii itselleen puolison ja aloittaa omista pennuistaan. Vanhus tietää, mistä Susi voisi löytää yksin liikkuvan naaraan.

Teoksessa on vahvoja fantasiapiirteitä: Susi näkee jonkinlaisilla näyillä menneisyyteen ja jopa juttelee muinaissusi Kauhean kanssa. Enimmäkseen sudet kuitenkin käyttäytyvät hyvin luonnollisesti. Niiden eleitä ja käyttäytymistä kuvataan tarkkaan. Oikeastaan fantasiaosuus tuntui jopa turhalta. Alkuun pohjustetaan paljon laulua, mutta sitten huomio menee susien realistiseen perhe-elämään. Lopussa lauluun vielä palataan, mutta pikaisesti. Laulukuvio myös ratkeaa lopussa liian helposti. Joko laulujuonen olisi voinut jättää pois, tai sitten sitä olisi pitänyt lisätä loppuosuuteenkin.

Tästä huolimatta kirja on mukaansatempaava ja kaunis. Tunteet on kuvattu taitavasti, ja eläinten päiden sisään pääsee helposti. Vuoropuheluita on kuitenkin hankala seurata ja raskasta lukea, sillä dialogi oli upotettu muun tekstin sisään ilman lainausmerkkejä tai ajatusviivaa. Siis näin: (Susi on tavannut juuri Vanhuksen)


Lyhyen tovin kuluttua vanha eläin vilkuili ympärillään leviää lumen peittämää maata ja istahti sekin. Sitten se katsoi uudelleen toisen läpitunkeviin, kiihkeisiin silmiin.

Mitä sinä tahdot?

Kumppanin. Liittolaisen! Vanha susi oli yhä ymmällään. Miksi? Sinun ikäisesi ja kuntoisesi susi, mikset sinä kuulu ryhmääsi – ole jopa sen johtaja? Miksi liittyisit yhteen minunlaiseni heikon, vanhan ja hylätyn olennon kanssa, joka ei enää näe seuraavaa lämmintä kautta?


sudenlaulukuvitus.jpg
Osa erään aukeaman kuvasta. Kuvittajan nimeä ei mainita.

Plussaa realistisesta piirroksista, jotka etenkin sivuprofiileissa ovat upeita. Kuvien koko vaihtelee pienistä aukeaman kokoisiin. Harmi kyllä, kun susien naama näkyy edestä, kasvot ovat usein häiritsevän epäsymmetriset. En löytänyt kuvittajan nimeä.

Suosittelen.


Kirjan tiedot:

George Stone: Suden Laulu
A Legend of Wolf Song (1975)
Suomentanut Matti Kannosto
Kirjayhtymä 1977
208 sivua


Saatavuus:

Suomeksi
Ei markkinoilla

Englanniksi:
Ei saata olla markkinoilla, käytettynä löytyy