Genre: tieto, aikuiset
Käsiteltävät eläimet: leijona (ihminen, muut Afrikan eläimet)
Inhimillisyysaste: tavalliset eläimet

Ilokseni huomasin, että Avarassa luonnossa on kaksiosainen dokumentti Kaksi valkoista leijonaa. Ensimmäinen osa esitettiin 15.8, toinen osa näkyy tänään 22.8. Ne näkyvät Areenassa 30 päivän ajan. Molemmat osat on näytetty televisiossa vuonna 2014, ja pidin niistä kovasti. Tavallisen väriselle leijonaemolle syntyy kaksi valkoista naaraspentua. Lisäksi laumaan kuuluu pentujen täti ja kaksi hieman vanhempaa serkkua. Lauman uros on kuitenkin kuollut, ja vieraat kulkurit haluavat vallata lauman itselleen. Tähän sisältyy pentujen tappaminen, jotta emot tulisivat uudestaan kiimaan. Emojen täytyy pitää pennut kaukana uroksista, kaikkien muiden pentuja uhkaavien vaarojen lisäksi.

Tämän ohjelman pohjalta etsin hyllystäni kirjan Timbavatin valkoiset leijonat, joka kertoo saman alueen valkoisista leijonista.

valkoisetleijonat.jpg
Kuvassa isä Agamemnon ja valkoiset pennut. Kirjan valokuvilla on useita ottajia, juuri tämän ottajaa ei mainittu.

Chris McBriden tarkoitus on tutkia alueen yhtä leijonalaumaa. Tutkimusjakson aikana hän yllättyy, kun näkee Tabby-naaraan pennut: kaksi kolmesta on valkoisia. Valkoinen uros saa nimen Temba, valkoinen naaras nimen Tombi, ja pentujen normaalivärinen veli nimen Vela. McBride on huolissaan pennuista. Leijonanpennun elämä on kovaa, ja näiltä pennuilta uupuu vielä normaali suojavärityskin. Miten ne selviävät luonnossa?

Pidin kirjasta pienenä. Nyt uudestaan lukiessa kuitenkin yllätyin, miten vähän valkoisista leijonista lopulta kerrottiin. Kirjassa kerrotaan nimittäin paljon muustakin, kuten tutkijasta, hänen perheestään ja yleensä Afrikan luonnosta. Olisin toivonut, että valkoisiin leijoniin keskityttäisiin enemmän. Lisäksi häiritsi, miten kovasti hän halusi puuttua näiden villieläinten elämään.

Kirja on luettavissa, mutta ei yllä suosikkeihini, juuri siksi, että leijonien lisäksi mukana on paljon ylimääräistä.

Ja sitten pieni spoilaus:
Myöhemmin lauman urokset katosivat. Tabby jätti pentunsa. Pennut otettiin kiinni, myös ruskea veli, ja siirrettiin eläintarhaan. Kirjassa tästä ei kerrota kuin lyhyt maininta jälkikirjoituksena. Urokset saivat eläintarhassa jälkeläisiäkin. Lisäksi vankeuteen on pyydystetty muualtakin valkoisia leijonia. Valkoisuuden geeni on resessiivinen, eli sen täytyy tulla molemmilta vanhemmilta. Siksi leijonia onkin paritettu lähisukulaistensa kanssa, ja kanta on sisäsiittoinen. Myöhemmin valkoisia leijonia on palautettu luotoon, ja joitain harvoja on syntynyt luonnostaankin. Kirjassa McBride epäilee, pystyisivätkö valkoiset leijonat koskaan metsästämään ilman suojaväriä. On todettu, että kyllä ne pystyvät.

Kirjalle on suomentamaton jatko-osa, Operation White Lion. Se jatkaa tarinaa tästä kirjasta, ja ilmeisesti kertoo eläinten etsinnästä ja kiinniotosta. Lisäksi McBride on kirjoittanut kirjan Liontide, joka kertoo (tavallisista) leijonista tieteellisesti.

Kirjan tiedot:
Chris McBride: Timbavatin valkoiset leijonat
The white lions of Timbawati (1977)
Suomentanut Markku Opas
Weilin + Göös 1978
219 sivua

Saatavuus:

Suomeksi:
Ei markkinoilla.

Englanniksi:
Ei näytä olevan markkinoilla.

Linkkejä:
http://whitelions.org/ Global White Lion Protection Trust