Genre: fantasia
Käsiteltävät eläimet: kissa (orava)
Inhimillisyysaste: kulttuuri hallussa

Tulipahan taukoa. Laiskotti. Tosin lukemani kirjat ovat olleet muita kuin eläinaiheisia.

Esittelyssä Tailchaser's Song, jota ei valitettavasti ole käännetty suomeksi. Kirjan on kirjoittanut Tad Williams.

tailchaserssong.jpg
Kannen kuva Shutterstock.com.

Nuoren Fritti Tailchaserin (tyttö)ystävä Hushpad katoaa. Myös muita alueen kissoja on kadonnut. Kissat lähettävät joukon viemään tietoa katoamisesta kissojen kuningattarelle. Fritti ei pääse mukaan, mutta päättää sitten lähteä itse ystäväänsä etsimään. Hän törmää myöhemmin Pouncequickiin, pentuun, joka päätti lähteä mukaan. Pouncequick kertoo samalla nähneensä isoja kissamaisia, punakyntisiä petoja. Mukana tarinassa ovat myös kissojen jumalat.

Kirja on ilmeisesti ulkomailla melko suosittu, tai ainakin löysin siitä paljon suositteluja eläinkirjallisuutta koskevissa keskusteluissa. Minusta kirja meni ”ihan ok” -kategoriaan. Juonessa on nimittäin ongelmia. Ainakin lopussa tuntui turhauttavalta, kun kissat yrittävät pelastautua pahiksen kynsistä jäädäkseen sitten taas kiinni. Lopputaistelu tapahtuu näkymättömissä. Sen jälkeen Tailchaser joutuu vielä jatkamaan matkaa Hushpadin löytääkseen, ja loppu tuntuu vievän tarkoituksen koko aiemmalta tarinalta.

Muuten kirjan maailma oli mielenkiintoinen. Esimerkiksi kissojen nimet olivat hauskoja. Kissoilla on oikeastaan kolme nimeä: sydännimi, jota käyttävät vain lähisukulaiset, sydänystävät ja rakastetut (esimerkiksi Fritti), yleensä käytetty kasvonimi (Tailchaser) ja viimeisenä häntänimi, joka kissan täytyy löytää elämänsä aikana ja jota ei kerrota kenellekään muulle (Tailchaserin vihjaillaan löytävän häntänimensä, mutta sitä ei kerrota). Pidin ideasta. Kun Tailchaser ja eräs toinen kissa kertovat sydännimensä toisilleen, siinä oli todella tunnetta. Ilmeisesti idea tulee T.S. Eliotin runosta Kissan nimi. Runo löytyy kirjasta Old Possum's Book of Practical Cats. Kirjaa ei ole suomennettu, mutta runon pitäisi löytyä Kirsi Kunnaksen suomentamana kirjasta Aarteiden kirja VII. Runossa kissoilla on kolme nimeä, yksi perusnimi, toinen erikoisempi nimi, ja viimeisenä nimi, jota ei kerrota kenellekään.

Nautin kirjan kielestä. Oli hauska miettiä, miten mikäkin asia sanottaisiin suomeksi. Kissat kutsuivat laulamiseksi suunnilleen kaikkia tarinoita, ja muitakin mielenkiintoisesti käytettyjä sanoja oli. Myös kissojen kertomat tarinat, niin suorasanaisesti kuin laulu/runomuodossa kerrottukin, olivat mielenkiintoista luettavaa. Mikä parasta, tarinat eivät olleet mukana vain mausteeksi, vaan lukijana niistä sai vihjeitä myöhempää varten.

Toisaalta mukana oli myös itsekeksittyjä sanoja, joiden kanssa minulla oli hankaluuksia. Sanoja ei nimittäin selitetty mitenkään itse tekstissä. Kirjan lopussa oli sanasto, mutta lukemiseen tuli turhia keskeytyksiä, kun piti tarkistaa sanoja. Oudointa näissä keksityissä sanoissa oli, että niitä käytettiin epäloogisesti: välillä käytettiin itsekeksittyä sanaa ja välillä yleiskielen sanaa. Ihmettelin myös kissojen nimiä, jotka välillä kirjoitettiin yhteen ja välillä väliviivan kanssa, jopa samalla sivulla (esim. Stretchslow, Stretch-slow).

Kirjasta on tekeillä tietokoneella animoitu elokuva, jonka pitäisi ilmestyä tänä vuonna.

Tad Williams on kirjoittanut muitakin fantasiakirjoja, mutta Tailchaser's Song on ainoa eläinaiheinen. Muita kirjoja on suomennettukin.

Kirjan tiedot:
Tad Williams: Tailchaser's Song
Hodder & Stoughton Ltd 2000 (1. painos ilmestyi 1985)
344 sivua

Saatavuus:
Markkinoilla