Genre: tietokirjallisuus, lapset ja nuoret
Käsiteltävät eläimet: kontiainen / pullokuonodelfiini / kettu
Inhimillisyysaste: tavalliset eläimet

Arvostelussa Talpa: maamyyrän vuosi, Nick-Nick: pullonokka ja Vulpina: Ketun tarina. Nämä kolme kirjaa tuli luettua useaan otteeseen lapsena. Kaikki kertovat tarinan eläinyksilöstä, ja lisäksi mukana on tietoa eläinlajista. Kirjat ovat melko lyhyitä ja helppolukuisia. Halusin esitellä kirjat, mutten olisi saanut yksittäisestä kirjasta tarpeeksi tekstiä, joten teen sen sitten lyhyesti.


Kenneth Mellanby: Talpa: maamyyrän vuosi

talpa.jpg

Kuvitus Bert Kitchen

Talpa on uroskontiainen, joka syntyy emonsa pesään. Aikanaan se itsenäistyy ja joutuu etsimään oman paikkansa elää. Se kohtaa vaaroja, kuten ihmisen loukun ja tulvan.

Tästä en lapsena pitänyt yhtä paljon kuin muista, ehkä siksi, että kontiainen ei aiheena niin kiinnostanut. Näin aikuisena kirja on luettava. Tieto kontiaisen elämästä tuli mukavasti rivien välistä. Maanviljelijä tosin huvitti. Talpa erehtyy tekemään kolonsa lehmien laitumelle, mistä maanviljelijä ei pidä. Hän asettaakin ansan Talpaa varten. Talpa on varovainen, eikä mene ansaan. Huomattuaan loukun tyhjäksi maanviljelijä saa raivokohtauksen, paiskaa loukun maahan ja jättää siihen. Kypsää käytöstä. Ja lehmien jalat kiittävät, jos joku niistä vielä astuu loukun päälle.

Kirjan tiedot:
Kenneth Mellanby: Talpa: Maamyyrän vuosi
Talpa, The Story of a Mole (1976)
Suomentanut Mikko Kilpi
Werner Södeström Oy 1977
78 sivua


Michael Fox: Nick Nick: pullonokka

nicknick.jpg
Kannen kuvassa myöhemmin Särkänniemeen muuttanut Delfi. Kuvan ottanut Floridassa J. D. Van der Toorn.

Nick Nick syntyy delfiiniperheeseen, ja kirja seuraa sen elämää. Esiin pääsevät niin delfiinien käyttäytyminen, niiden kohtaamat vaarat ja ihmisen suhde mereen ja sen eläimiin. Tarinan lisäksi kirjan lopussa on sanasto ja lisätietoa meren eläimistä ja pullokuonodelfiineistä.

Pidin kirjasta lapsena. Nyt uudelleen luettuna se tuntui hieman saarnaavalta. Ihmisten tullessa oli outoa, kun Nick Nick ihmetteli ihmisten käyttäytymistä ja tuntui tietävän elämästä maan päällä. Lisäksi eläinten käyttäytymistä oli romantisoitu. Delfiinit kuvattiin hyvin viattomina. Esimerkiksi alkusanoissa sanotaan delfiineistä: ”Niiden opetukset voivat muuttaa meidän asenteitamme: meidän tulisi olla ymmärtäväisempiä ja säälivämpiä kaikkia eläimiä kohtaan, niin pieniä kuin suuriakin, elävät ne sitten maalla, vedessä tai ilmassa.” Sanoisivatkohan pullokuonodelfiinit oikeasti noin? Ne voivat olla myös aggressiivisia ja esimerkiksi tappaa oman lajinsa poikasia.

Kirjan tiedot:
Michael Fox: Nick Nick: pullonokka
The way of the Dolphin 1981
Suomentanut Kai Mattson
Wsoy 1986
95 sivua


David Macdonald: Vulpina: Ketun tarina

vulpina.jpg
Kuvitus David Nockles.

Kirja seuraa naaraskettu Vulpinan elämää vastasyntyneestä aikuiseksi. Vulpinan lisäksi pääosassa on sen veli Iso Punainen.

Kirjassa kerrotaan paljon tietoa ketun elämästä tarinan ohessa. Selitykset ja vertaukset upposivat minuun lapsena hyvin. Esimerkiksi hajumerkeistä sanotaan, että ketusta tuntuu kuin alue olisi täynnä kylttejä joissa lukisi ”tämä on minun”, ja mahdollisesti vielä lisätietoa merkin jättäneestä eläimestä. Minusta oli hauska kuvitella asiaa ja miettiä, mitä hajut eläimille kertovat.

Ehdottomasti lempikirjani kolmikosta.

Kirjan tiedot:
David Macdonald: Vulpina: Ketun tarina
Vulpina, The Story of a Fox (1977)
Suomentanut Mikko Kilpi
WSOY 1978
77 sivua