Genre: nuoret
Käsiteltävät eläimet: kettu, mäyrä, varis, koira, ihminen
Inhimillisyysaste: puhuvat eläimet

Edellinen kirja Fox's Feud jäi siihen, että Rohkea lähti kokeilemaan onneaan puiston ulkopuolella. Tämä kirja jatkaa Rohkean tarinaan. Muita tuttuja henkilöitä ei näy kuin lopussa, sillä kirja seuraa pelkästään Rohkean seikkailuja. Kuten muissakin sarjan esittelyissä, käytän samoja nimiä kuin tv-sarjassa käytettiin, jos vain suinkin muistan ne. Poikkeuksena on Korppi. Se on nimittäin kirjassa musta varis ja nimeltään Robber, Rosvo. Tv-sarjassa se on englanniksi nimeltään Varis. Kaiketi se on suomeksi laitettu Korpiksi, koska meikäläiset varikset ovat mustaharmaita. Tuntuisi kuitenkin typerältä kirjoittaa välillä variksesta ja välillä Korpista, joten käytän nimeä Rosvo.

 

foxcubbold.jpg
Kannen kuva (ilmeisesti) Terry Riley

Rohkea intoilee pääsystään ”oikeaan maailmaan”, siis turvallisen puiston ulkopuolelle. Toisin kuin muut ketut, se kulkee itsevarmasti päiväsaikaan. Rohkea kuulee varoituksen ihmisistä ensin harakalta ja sitten (noki)varikselta, mutta se uskoo kykyihinsä ja jatkaa kulkemista päivisin. Yksi päivä iso joukko ihmisiä säikyttää sen. Ihmiset ovat vain innoissaan ketun nähdessään, mutta Rohkea pelästyy ja juoksee karkuun. Jälkeenpäin se kuitenkin ajattelee voittaneensa ihmiset ja sen itseluottamus vahvistuu edelleen.

Eräänä päivänä Rohkea löytää riistametsän, aidatun alueen, jolla on paljon riistalintuja. Se syö kyllikseen ja löytää kolon nukkumapaikakseen. Se tapaa aamulla kolon oikean omistajan, naarasmäyrän. Mäyrä kertoo, että ihminen kasvattaa alueella riistalintuja ammuttavaksi, ja tappaa kaikki niitä hätyyttävät pedot. Mäyrä saa olla alueella, sillä se ei metsästä fasaaneja. Jonain päivänä aitauksessa kuitenkin metsästetään, ja silloin kaikki ovat saaliita. Rohkea kuuntelee sen verran, ettei tutki aluetta päivänvalossa vaan vasta yöllä. Eräänä yönä se löytää paljon saalistajien raatoja, kuten varislintuja ja kärppiä. Alueen vartija oli tappanut ne. Joukossa ei kuitenkaan ollut kettuja, mikä jälleen nostaa Rohkean mielialaa: ei ihminen kettua saisi pyydystettyä. Kun se saa seuraavan kerran saaliin, se syö sen lähellä saalistajien raatoja ja jättää jäännökset vartijan näkyville.

 

Seuraavana yönä Rohkea on vähän varovaisempi. Se luottaa itseensä, mutta arvelee ihmisen tehneen jonkin vastahyökkäyksen. Se kuulee kivunulvahduksia. Huutaja on tuttu naarasmäyrä, joka on jäänyt kiinni Rohkealle tarkoitettuihin rautoihin. Rohkea alkaa purra ansan metallilankaa poikki. Se vie pitkän ajan, ja jostain alkaa kuulua ihmisen askelia. Rohkea alkaa purra uudella innolla. Yhtäkkiä naru katkeaa, mutta iskee samalla Rohkean silmään. Mäyrä ja Rohkea juoksevat mäyrän pesään turvaan. Mäyrä on ihmeissään siitä, että Rohkea pelasti sen. Yleensä villieläimet ajattelevat omaa turvallisuuttaan, eivätkä pelastavat toisia. Rohkea selittää, että ansa oli tarkoitettu sille, joten siitä oli vain oikein pelastaa mäyrä. Mäyrä lupaa auttaa vastineeksi, jos Rohkea apua tarvitsisi. Rohkea toteaa, että se viisastui, ja aikoo jättää alueen.
 

Rohkean silmä on vahingoittunut, eikä Rohkea näe sillä kunnolla. Silmä vuotaa jatkuvasti. Se nukkuu pensaassa, ja herää aseiden pamauksiin. Ihmiset ovat metsästämässä, ja kuten mäyrä aiemmin sanoi, kaikki ovat riistaa. Fasaani tipahtaa aivan Rohkean eteen, jolloin koira tulee sitä noutamaan. Rohkea lähtee juoksemaan. Kipeän silmän takia se ei näe toisia asemiehiä, ennen kuin on liian myöhäistä. Yksi ihmisistä ampuu Rohkean oikeaan reiteen. Rohkean onneksi asemiesten huomio kiinnittyy muuhun saaliiseen. Rohkea ei voi käyttää vahingoittunutta jalkaansa, joten se nilkuttaa kolmella jalalla turvaan. Väsyneenä Rohkea lopulta nukahtaa, ja sen herättyä on pimeää ja ihmiset ovat menneet. Kipeä jalka on jäykistynyt ja Rohkealla on kuumetta. Rohkean mieliala vaihtelee: pystyisikö se elämään kolmijalkaisena? Toisaalta, voisihan jalka parantua, ja ei Rohkea näin vähästä luovuttaisi... Nälkäisenä ne käy karhunvatukoiden kimppuun. Myös unikeko (jyrsijä) on samoissa puuhissa, jolloin Rohkea koittaa saalistaa sen. Se pysyy paikallaan, kun unikeko tulee lähemmäksi. Lopulta Rohkea koittaa napata sen leukoihinsa. Unikeko kuitenkin ryntää karkuun, eikä Rohkea saa sitä kiinni. Kaiken lisäksi unikeko vielä ilkkuu perään, että Rohkea kuolisi nälkään, jos ei saa edes saalistaa kiinni.

 

boldkuvitus.jpg
Rohkea ja varis (myöhemmin nimellä Rosvo). Jokaisen luvun alussa on kuva, nättiä jälkeä. Kuvittaja Terry Riley.

 

Luoti meni Rohkean jalan läpi ja poistui samalla. Mennessään se kuitenkin vaurioitti lihaksia. Pian tulee selväksi, ettei jalka parane. Se ei ole enää yhtä kipeä, mutta jalka ei taivu tai veny kunnolla. Rohkean asenne on muuttunut täysin, se rypee itsesäälissä. Rohkea ei kuitenkaan tahdo takaisin puistoon. Sää kylmenee, jolloin Rohkean on vaikea löytää ruokaa. Se nääntyy ja lopulta jää odottamaan kuolemaansa. Maattuaan siinä pari päivää se yhtäkkiä muistaa naarasmäyrän, jonka se auttoi ansasta. Mäyrä auttaisi Rohkeaa. Rohkea on kuitenkin liian heikko liikkuakseen minnekään. Paikalle tulee nokivaris, joka toivoo kuolevasta ketusta ruokaa. Varis on sama, joka aiemmin varoitti Rohkeaa ihmisistä. Eläimet tunnistavat toisensa. Rohkea kertoo naarasmäyrästä ja siitä, että tämä auttaisi Rohkeaa. Mutta variksen pitäisi viedä viesti. Varis ei suostu auttamaan. Sitten Rohkea mainitsee isänsä, Kaukametsän ketun. Varis tuntee tarinan. Se on ihmeissään. Varis ei tahdo kenenkään kuulevan, ettei se olisi auttanut Kaukametsän ketun jälkeläistä. Se suostuu auttamaan ja lähtee. Rohkea huokaa, että jopa puiston ulkopuolella se on isänsä hallinnassa.

 

Rohkea raahautuu piiloon. Varis tuleekin takaisin. Mäyrät nukkuisivat päivisin, joten variksen on turha etsiä nyt. Varis kertoo löytäneensä kaniininraadon ja tuo siitä paloja Rohkealle. Illalla varis vie viestin. Rohkean tunteman naarasmäyrän lisäksi Rohkeaa auttamaan lähtee sen kolme täysikasvuista poikasta. Ne ovat vasta aamulla Rohkean lähellä, ja varis johdattaa niitä loppumatkan. Kaikilla mäyrillä on syötävää Rohkealle. Naarasmäyrä tuskin tunnistaa ystäväänsä, niin pahalta Rohkea näyttää. Yksi mäyristä ehdottaa, että Rohkea tulisi takaisin riistalintujen metsään. Sen ihmisvartija tietää Rohkean lähteneen, eikä arvaisi ketun tulevan takaisin. Rohkea on väsynyt ja huonokuntoinen. Matkaan menisi monta yötä, mutta se lupaa yrittää. Mäyrät menevät etsimään nukkumapaikkaa. Rohkean kauhuksi paikalle tulee koira omistajansa kanssa. Rohkea ei voi kuin esittää kuollutta, ja onnistuu hämäämään koiran omistajaa. Ihminen jättää Rohkean paikalleen ja poistuu koiran kanssa. Rohkean on kuitenkin etsittävä parempi turvapaikka, ja ainoa piilopaikka on poispäin naarasmäyrän metsästä. Lyhyt matka väsyttää Rohkean niin, ettei se sinä yönä pysty lähtemään pidemmälle. Naarasmäyrä päättää lähettää poikasensa takaisin kotiin, sillä suojaa ei ole kunnolla mäyrillekään. Se voisi hoitaa Rohkean yksin. Rohkea kertoo mäyrälle, mistä se on kotoisin.

 

Seuraavana yönä Rohkea on paremmassa kunnossa. Se nimeää naarasmäyrän Varjoksi, koska tämä on varjona sen kintereillään huolehtimassa. Yön kulkemisen jäljiltä Rohkea on jälleen hyvin väsynyt. Varjo lähtee etsimään ruokaa, ja tapaa samalla poikasensa. Kun ne menevät Rohkean luo, tämä on kadonnut.

 

Rohkea piiloutui mäyriltä. Se ei halunnut olla riippuvainen toisista, ja lisäksi Rohkean saattaminen saattoi Varjon vaaraan. Se menee lähelle farmeja ja löytää vanhan ketunpesän pensasaidasta. Siellä on vanhoja raatojakin, jotka se syö. Jalka on nyt vertynyt liikunnasta, joten Rohkea tuntee olonsa itsevarmemmaksi. Kun Rohkea levon jälkeen tutkii pensasaitaa, se näkee myyrän. Se onnistuu hiipimään lähelle ja hyökkää. Rohkea saa otteen myyrän hännästä, mutta otus pääsee irti. Rohkea masentuu ja on varma, ettei voisi enää saalistaa omaa ruokaansa. Saalistuksen sijaan se menee kasvimaalle. Se ajattelee, että jos ihminen kerta ampui Rohkeaa ja teki tämän rammaksi, nämä saisivat tarjota jatkossa Rohkealle ruuan, kostoksi. Ajatus nostaa Rohkean mielialaa.

 

Seuraavana päivänä Rohkea lähtee kuljeksimaan, kun se törmää Varjoon. Rohkea kertoo uudesta ajatuksestaan elää ihmisten lähellä. Varjo sanoo, että Rohkea voisi nähdä sen tai sen jälkeläisiä paikalla silloin tällöin. Seuraavana yönä Rohkea menee talolle. Se löytää tunkiosta vähän ruokaa. Se säikyttää kaksi kääpiökanaa ja löytää näiden pesän, jossa on munia. Munat syötyään Rohkea palaa takaisin pesälleen, muttei ole unohtanut kanoja. Se päättää koettaa pyydystää niitä. Ei kuitenkaan heti seuraavana yönä, jolloin kanat saattaisivat olla varuillaan. Se menee viereiselle maatalolle, mutta on matkasta niin väsynyt, ettei jaksa takaisin. Rohkea nukkuu ladossa. Seuraavana yönä se palaa kololleen, ja sitä seuraavana se lähtee kanajahtiin. Hyvin varovasti se hiipii kohti kanoja. Sen viallinen jalka kuitenkin osuu kasvillisuuteen. Säikähtänyt kukko ryntää suoraan Rohkeaa kohti, jolloin Rohkea saa sen kiinni. Matkalla kololleen Rohkea näkee Varjon. Sitä harmittaa: ensimmäinen kunnon saalis ikuisuuksiin, eikä se haluaisi jakaa kukkoa kenenkään kanssa! Varjo huomaa Rohkean. Rohkea tarjoaa kohteliaasti osaa saaliista, mutta Varjo antaa sen pitää saalinsa kokonaan itse.

 

Seuraavana yönä Rohkea haluaa napata kanan. Ihmiset ovat kuitenkin laittaneet kanalle kopin turvaksi, ja lisäksi koira on siirretty niin, että se voi vahtia kanaa. Koira huomaa Rohkean ja alkaa haukkua, jolloin Rohkea ei voi kuin paeta. Se päättää, ettei mene paikkaan enää. Ihmiset kuitenkin haluavat saada kukon tappajan kiinni. Ihmisillä oli tuore jälki jota seurata, ja seuraavana päivänä ne tulivat lapioiden, vahtikoiran ja terrierin kanssa Rohkean kololle. Miehet tukkivat kolot, laittavat terrierin sisään ja alkavat kaivaa. Ihmiset saavat katon auki, ja Rohkea on näiden armoilla. Ihmiset kuitenkin pysähtyvät hämmästyneinä. Kettuhan on selvästi vammautunut, ei se voinut kanaa saada kiinni. Kolossa on höyheniä, joten syyllisen täytyi olla ketun puoliso. Ihmiset jättävät ketun siihen, siitä ei selvästi olisi heille harmia. He tosin epäilevät, eläisikö se edes talven yli. Ketun puolisokaan tuskin pysyisi alueella nyt, kun sen kolo oli tuhottu. Ihmiset ottavat koirat ja lähtevät. Rohkea ei voi uskoa onneaan, ja se lähtee välittömästi kauas paikasta.

 

Tuttu varis huomaa Rohkean. Rohkean herätessä se on paikalla, nokassaan lihapaloja. Rohkea ihmettelee, mistä varis sai lihat. Varis kertoo kaupungista, joka on lähellä. Paikka olisi täynnä ihmisten ruokaa, ja suojaakin löytyisi. Rohkea lähteekin kulkemaan kaupunkia kohti. Parin päivän päästä se on perillä. Se menee leikkikentän laidoille, löytää jotain ruokaa ja etsii nukkumapaikan pensaasta. Se ei kuitenkaan tiennyt, miten kovaa meteliä ihmiset pitävät. Kun aamulla liikenteen ja ihmisten meteli alkaa, Rohkea on peloissaan ja koittaa etsiä parempaa turvapaikkaa. Varis tulee apuun ja näyttää Rohkealle joutomaan, jonka kasvillisuuteen Rohkea voi piiloutua. Rohkea toivoo, ettei se olisi tullut kaupunkiin. Varis rauhoittelee, ettei meteli vahingoita kettua. Sitä paitsi, kaupungissa on enemmän ruokaa kuin muualla. Rohkea lupaa kokeilla elämistä kaupungissa. Varis kertoo, että se toivoo Rohkealta apua: isompana sen on mahdollista saada ruokaa, jota varis ei kykene ottamaan. Ne sopivat jakavansa ruokansa. Varis lähtee etsimään ruokaa. Rohkea nukahtaa. Illalla varis tuo Rohkealle voileipiä. Rohkea on ensin epäilevä, mutta syö lopulta saaliin mielellään. Samalla se nimeää variksen Rosvoksi, koska varis kertoo syöneensä jonkun kissan tai koiran aterian jäännökset.

 

Yöllä Rohkea lähtee etsimään ruokaa. Moni taloista on ympäröity aidoilla, joiden yli Rohkea ei voi hypätä. Se pääsee joihinkin pihoihin ja tonkii roskiksia. Se ei huomaa ajan kuluvan, ja sen täytyy kiirehtiä takaisin piiloonsa. Rohkea unohtaa Rosvolle antamansa lupauksen, eikä vie tälle mitään. Rosvo ei tietenkään pidä tästä, ja sanoo ettei tuo sinä päivänä Rohkealle mitään. Rohkeaa nolottaa ja se päättää korjata virheensä ensi kerralla. Seuraava yönä se näkee toisen ketun. Kettu on korkean aidan takana jonkinlaisella lintujen ruokintapöydällä. Kettu on naaras, ja Rohkea ihastuu naaraan ketteriin liikkeisiin. Se vertaa naaraan liikkeitä omiinsa ja piiloutuu nolona. Naaras kuitenkin huomaa Rohkean, kun se poistuu puutarhasta. Naaras ei osoita mielenkiintoa, vaan lähtee tiehensä. Rohkea tiedostaa taas, miten kurjalta se näyttää. Rohkea löytää lihaisan luun Rosvolle, ja menee takaisin piiloonsa.

 

Rosvo tuo seuraavana iltana ruokaa, kuten luvattu. Rohkea ei kuitenkaan kiinnitä ruokaan huomiota, mitä Rosvo ihmettelee. Rohkean puolesta Rosvo saa syödä tuomisensa itse. Rohkea valittelee kuntoaan, ja toteaa kaipaavansa muita kettuja. Rosvo kertoo, että alueella elelee paljon kettuja. Silloin Rohkea kertoo nähneensä naaraan, jolloin Rosvo tajuaa, mikä Rohkeaa vaivaa. Rosvo pyytää uudestaan Rohkeaa syömään. Rohkea on hyvillään, sillä Rosvo selvästi haluaisi syödä ruuan itse, kun Rohkea jo kerran siitä kieltäytyi. Rohkea sanoo, että on iloinen siitä, että Rosvo on sen ystävä.

 

Rohkea ei saa naarasta mielestään. Joka yö se vierailee puutarhalla, jolla näki naaraan. Vihdoin naaras on puutarhassa. Rohkea koittaa kaivautua aidan ali. Tämä kiinnittää naaraan huomion, ja se tulee kysymään, eikö Rohkea voi hypätä. Rohkea joutuu myöntämään, että sen jalka on loukkaantunut. Naaras sanoo, ettei puutarhassa ole mitään. Rohkea toteaa, ettei olekaan – enää. Naaras arvelee, ettei Rohkea voi jalallaan myöskään juosta. Aihe saa Rohkean ärtyneeksi. Rohkea kuitenkin kertoo, miten sitä ammuttiin. Vasta nyt Rohkea nousee kaivamastaan kuopasta, ja naaras näkee, missä kunnossa jalka on. Se säälii Rohkeaa ja tarjoutuu toimimaan tämän jalkoina. Rohkean ylpeys ei tätä salli, se kieltäytyy. Naaras tajuaa osuneensa arkaan paikkaan. Ketut sanovat hyvästit ja lähtevät omille tahoilleen.

 

Keskitalvella Rohkea on huonommassa kunnossa, se on laiha ja kylmä tekee jalan jäykäksi. Sattumalta naaras huomaa Rohkean, kaksikko ei ole nähnyt toisiaan edellisen kerran jälkeen. Naaras tarjoutuu metsästämään Rohkealle, siis metsästämään Rohkean kanssa, se korjaa. Rohkea huomaa virheen, muttei pysty eikä halua kieltäytyä. Naaraskettu kertoo nähneensä veden lähellä rottia, joten ne lähtevät metsästämään. Rotat ovat pienellä saarella. Rohkea ei voi uida, joten naaras ui saarelle yksin. Osa rotista kuitenkin ui pakoon suoraan kohti Rohkeaa, joten tämäkin saa saalista. Rohkea ihailee edelleen naaraan kauniita, hiljaisia ja keveitä liikkeitä. Rohkea nimeää naaraan Kuiskeeksi. Rottia on paljon, joten ne hautaavat osan. Yhden Rohkea kuitenkin jättää vietävätki Rosvolle. Rohkea kertoo Rosvosta ja kaksikon lupauksesta tuoda ruokaa toisilleen. Kuiskeesta idea on typerä. Se sanoo, että Rohkea voisi tulla nukkumaan sen koloon. Rohkean kuitenkin täytyy mennä Rosvon takia samaan paikkaan, missä se on aiemmin nukkunut. Rohkea kertoo Rosvolle, että vastedes se nukkuisi Kuiskeen luona. Se kuitenkin sanoo tuovansa Rosvon osan ruuasta pensaan alle. Rosvo sanoo, ettei tarvitse: nyt Rohkealla olisi muutakin tekemistä. Ne sopivat laittavansa ruokaa pensaan alle, jos niillä olisi toisilleen asiaa.

 

Seuraavana yönä ketut käyvät syömässä loput rotat, ja menevät sitten kohti Kuiskeen koloa. Se sijaitsee hautausmaalla, jota ympäröi kiviaita. Rohkea ei voi hypätä sen yli. Kuiske löytää muurista kohdan, jossa kivet ovat irrallaan. Siihen saa tarpeeksi ison aukon, jotta Rohkea pääsee sisään. Sisällä kolossa ketut juttelevat. Kuiske kysyy, miten monta talvea Rohkea on nähnyt. Rohkea hermostuu, tämähän on sen ensimmäinen. Kuiske pyytelee anteeksi. Kuiskeelle itselleen tämä on toinen talvi. Rohkea miettii itsekseen, mitä sen ulkonäölle on tapahtunut. Seuraavaksi Kuiske kysyy, missä Rohkea on syntynyt. Rohkea kertoo Valkopeuran puistosta. Kun Kuiske kuulee Kaukametsän Ketun olevan Rohkean isä, se on innoissaan. Rohkea sanoo, ettei ole menossa takaisin puistoon. Kuiskeesta ajatus on typerä, mutta Rohkea on selvästi ollut hyvin urhea kettu. Kuiskeen päässä alkaa muodostua idea, mutta ääneen se sanoisi idean vasta myöhemmin. Rohkea taas ajattelee äitiään, ja miettii, ettei tämä näkisi enää koskaan Rohkeaa.

 

Muutaman päivän päästä Rohkealla on mahdollisuus peilailla itseään veden pinnasta. Rohkea on laiha ja turkki kiilloton, vammautunut jalka on ohut. Vammautunut silmä on vain puoliksi auki, ja sen yli kulkee arpi. Silmistä näkyy toivottomuus ja suru. Rohkea miettii, miksi Kuiske on kiinnostunut siitä. Paluumatkalla Rohkea kuulee koiran haukkuvan. Valtava ruskea koira ohittaa piiloutuneen Rohkean. Sen mentyä Rohkea ryntää kololle. Koira huomaa sen ja lähtee perään. Rohkea ehtii koloon ennen kuin koira saa sen kiinni. Kuisketta pelottaa, jolloin Rohkea rauhoittelee sitä. Ketut odottelevat aikansa, ennen kuin koira lähtee tiehensä. Kuiske on kiitollinen siitä, että Rohkea sai sen rauhoittumaan. Rohkea arvelee, että ehkä Kuiske sittenkin on sen kanssa muustakin kuin säälistä. Kuiske päättää, että vastedes Rohkea saisi isomman osan saaliista, jotta se saisi lihaa luidensa päälle. Tämäkin on osa Kuiskeen suunnitelmaa, mitä se ei sano ääneen. Rohkea ei pian ole enää laiha, jalkakaan ei haittaa niin paljon kuin aiemmin. Samalla se on optimistisempi tulevaisuuden suhteen.

 

Rohkea ei ole nähnyt Rosvoa hetkeen, joten se päättää jättää varikselle viestin sovittuun paikkaan. Kun Rohkea palaa, se ei löydä aukkoa kivimuurissa. On jo aamu, ja ihmiset ovat käyneet korjaamassa muurin. Koira lähestyy haukkuen. Rohkea koittaa raapia muuria, ja pari kiveä irtoaakin. Rohkea saa päänsä sisään. Se koittaa saada aukkoa isommaksi, mutta se on liian hidas. Sillä välin Rosvo on löytänyt Rohkean viestin, ja lähtee etsimään kettua. Rosvo näkee ketun ja koiran. Se ei usko olevansa avuksi, mutta voisi ainakin hidastaa tapahtumia. Koira on loikannut aidan yli ja ryntäilee Rohkean pään edessä haukkuen. Rosvo koittaa kiinnittää koiran huomion itseensä, turhaan. Kuiske on kuullut haukun, ja tulee ylös. Rohkea kauhistuu ja käskee tätä pysymään kolossa, turhaan. Sitten se pyytää Rosvoa pitämään naaras kolossa. Yhtäkkiä koira puhuu ja kysyy, pelkäävätkö ketut sitä. Koira kertoo olevansa yksinäinen ja se haluaa seuraa. Rosvo on saanut Kuiskeen pysymään paikoillaan. Se ei kuullut koiran sanoja, vaan hyökkää. Koira läimäyttää sitä tassullaan. Se tarkoittaa sen vain varoitukseksi, mutta Rosvo iskeytyy maahan. Rohkea hermostuu, haukkuu koiran ja sanoo, ettei tämä tunne omia voimiaan. Koira auttaa Rohkean irti, kun Kuiske tutkii Rosvoa. Lintu on onneksi vain tainnuttunut, ei kuollut. Ketut ja koira koittavat lämmittää lintua hengityksellään, jotta tämä virkoaisi nopeammin. Lopulta Rosvo herää. Rosvo on tietenkin kiukkuinen. Nyt koira esittelee itsensä: se on Rollo, mastiffi. Rosvo tokaisee, että koiran isännän pitäisi pitää siitä parempaa huolta. Rollo on samaa mieltä, koira on aina yksin ulkona eikä sillä ole mitään tekemistä. Isäntä ei tosin tiedä, että se pystyy loikkaamaan aidan yli. Rohkea ehdottaa, että koiran pitäisi mennä takaisin. Se ei kuitenkaan kiirehdi. Sitten Rohkea lupaa, että Rollo voi tulla toiste niiden seuraan. Nyt koira suostuu lähtemään. Rosvo on edelleen epäluuloinen koiraa kohtaan. Rohkean mielestä iso koira voisi olla jonain päivänä hyvä liittolainen.

 

Talvi kuluu. Kuiske tajuaa odottavansa pentuja, joten on aika laittaa suunnitelma täytäntöön. Se sanoo Rohkealle, että on aika lähteä jonnekin paikkaan, jossa pentujen on turvallista syntyä. Kettujen olisi mentävä Valkopeuran puistoon. Rohkeaa suunnitelma ei innosta. Sitten se kysyy, tämänkö takia Kuiske valitsi sen puolisokseen. Kuiske sanoo, että osittain – mutta enimmäkseen naaras oli vaikuttunut Rohkean suvusta. Rohkea on järkyttynyt. Se lähti puistosta etsiäkseen oman identiteettinsä, ja vielä tässäkin asiassa isän varjo seuraa sitä. Palaaminen Valkopeuran puistoon tuntuu Rohkeasta luovuttamiselta. Rohkeasta tuntuu, että sen elämä on ohi. Se kuitenkin veisi Kuiskeen puistoon. Kuiske yrittää rohkaista sitä, turhaan. Ennen matkaa niiden pitäisi saada itsensä parempaan kuntoon. Rohkealla on idea. Kun Rollo tulee vierailulle, Rohkea pyytää koiraa esittelemään kotinsa. Rohkea kertoo, että ne toivovat pieniä paloja Rollon ruuasta, sillä ne ovat lähdössä. Rollo tulee surulliseksi kuullessaan tämän. Se tarjoaa Rohkealle kotonaan koirankeksejä. Rohkea syö yhden ja vie toisen Kuiskeelle. Jalkaan sattuu jälleen, sillä Rohkea loukkasi sen koittaessaan päästä korjatusta muurista läpi. Rollo tarjoaa jatkossa ketuille osan ruuastaan.

 

Kettujen on aika lähteä matkalle. Rohkea koittaa päiväsaikaan löytää Rosvon, sillä se ei ole nähnyt varista. Se ei löydä Rosvoa, mutta sen sijaan viestin sovitulta paikalta. Palatessaan pesälle Rohkea huomaa, että muuri on taas korjattu. Se ratkaisee asian, he lähtisivät tänään. Rosvo on lähistöllä. Rohkea kertoo sille, että ne ovat lähdössä. Rohkea myöntää, että Kuiskeen idea on viisas, mutta se pelkää, ettei selviydy matkasta. Rosvo sanoo pitävänsä kettuja silmällä siltä varalta, että Rohkea tarvitsee apua. Ketut piiloutuvat odottaen yötä. Ensin ne käyvät vielä syömässä Rollon luona ja lähtevät sitten matkaan.

 

Ensimmäinen viikko matkasta kuluu. Rohkea asettaa tahdin. Koska ruuan metsästykseen menee aikaa, ketut matkaavat vain vähän kerrallaan. Vauhti sopii Rohkean jalalle, mutta Kuiske on tyytymätön. Rohkea kuitenkin kertoo, että ne ehtisivät hyvin puistoon. Seuraavana yönä ne ovat lähellä paikkaa, jossa Rohkea tappoi kääpiökanan. Maatalojen läheisyydestä sai paremmin ruokaa. Kuiske haluaa käyttää säilyneen ajan nopeampaan matkantekoon. He kiristävät tahtia. Rohkea ei valita, mutta se on nääntynyt päivämatkan päätteeksi.

 

Pakkanen kiristyy ja myrskyää. Lunta sataa paljon. Rohkea toteaa, että olisi hullua jatkaa matkaa, ja tällä kertaa Kuiske myöntyy. Kuiske löytää hylätyn kolon, johon ne majoittuvat. Aamulla ne yllättäen löytävät ruokaa kolon edustalta. Rohkea arvaa heti, että Rosvo on ne tuonut. Rosvo onkin lähistöllä. Rohkea kiittää ruuasta, mutta ei halua, että Rosvo toisi niille mitään. Keli oli varmasti hankala varikselle itselleenkin, eikä tämän tarvitsisi nähdä vaivaa vielä kettujen takia. Rosvo väittää vastaan, mutta myöntyy lopulta. Se sanoo menevänsä takaisin kaupunkiin, kunnes sää paranee. Kuiske lähtee etsimään ruokaa. Se ei ota Rohkeaa mukaan, koska saisi yksin paremmin ruokaa, ja Rohkea hyväksyy asian mutisematta. Ne syövät kukkien sipuleita.

 

Kuluu muutama päivä. Ketut ovat vähällä ruualla, mutta lepo saa Rohkean jalan parempaan kuntoon. Sää paranee. Rohkeasta niiden pitäisi odottaa vielä vähän. Kuiske on levoton, ja saa Rohkean suostumaan matkan jatkumiseen. Rohkean jalka pahenee nopeasti liukkaalla lumella tarpoessa, ja lopulta se lysähtää maahan. Kuiske katuu hoppuiluaan, mutta Rohkea toteaa, ettei Kuiske pakottanut sitä. Rohkea pyytää, että Kuiske etsiytyisi suojaan, sillä paikka on täysin näkyvissä. Se itse seuraisi perässä. Aamun valjetessa Kuiske lähteekin vastahakoisesti, pentujen takia. Rohkea koittaa lopulta päästä turvaan, mutta on liian väsynyt. Se tuntee olonsa yksinäiseksi, ja kaipaa seuraa. Aiemmin se viihtyi yksinäisyydessä, mutta viime ajat olivat muuttaneet ketun. Rohkea päättää jäädä lopulta paikalleen, kauaksi suojasta, sillä se ei jaksa kulkea sinne asti. Parempi sää on houkutellut Rosvon takaisin, ja se löytää Rohkean. Rosvo on tyytymätön kuullessaan, miksi Rohkea on täysin näkyvillä. Sekä Rohkean että Kuiskeen olisi pitänyt olla kärsivällisempiä. (Se myös mainitsee, että sillä on ollut muutama poikue.) Rohkea miettii, parantuisiko sen jalka enää tällä kertaa. Rosvo sanoo, että paremmat säät ovat tulossa, ja se hakee Rohkealle kissanruokaa. Varis ehdottaa, että Rohkea kaivaisi itsensä lumeen, jotta se olisi piilossa. Rosvo lähtee, tosin se lupaa palata pian. Kuullessaan ihmisääniä Rohkea kaivaa päälleen lunta. Sitten se kuulee haukkua. Kaksi vinttikoiraa ajaa takaa jänistä. Ihminen koittaa huutaa koiriaan takaisin, turhaan. Koirat saavat jäniksen kiinni ja tappavat sen. Rohkea ei kestä enää, vaan lähtee piilostaan. Toinen koirista huomaa Rohkean ja syöksyy tämän perään.

 

Rosvo on lentänyt takaisin kaupunkiin. (Ketut ovat kulkeneet hitaasti, joten matka ei ole linnulle pitkä.) Se menee Rollon luo ja kertoo Rohkean tarvitsevan ruokaa. Rollolla on tarjota pelkkiä keksejä, mikä ei Rosvosta riitä. Sitten Rollo muistaa isäntänsä antaman luun ja kaivaa sen esiin. Koska Rosvo ei voi kantaa isoa luuta, täytyy Rollon lähteä sitä viemään, ja tästähän koira innostuu. Rosvo ottaa toisen kekseistä ja lähtee johdattamaan Rolloa kohti Rohkeaa. Rosvo näkee kuinka vinttikoirat tappavat jäniksen ja kuinka toinen lähtee juoksemaan Rohkeaa kohti. Rollo on vielä liian kaukana auttaakseen, joten Rosvo hyökkää apuun koittaen viivyttää vinttikoiraa. Rohkea ei voi juosta karkuun, vaan se kääntyy kohtaamaan koiran. Rosvo viivyttää vinttikoiraa hetken, sitten vinttikoira iskee hampaansa Rohkean niskaan. Nyt Rollo on jo lähellä. Se tiputtaa luun, iskee vinttikoiran irti Rohkeasta, nappaa vinttikoiraa niskasta ja ravistelee, kunnes koira ei liiku. Rohkea vuotaa verta, mutta vinttikoiran hampaat ovat osuneet vain löysään niskanahkaan. Ihminen tulee hakemaan puolikuolleen vinttikoiran pois.

 

Vähän toivuttuaan Rohkea ihmettelee, mitä Rollo tekee siellä. Koira hakee tiputtamansa luun. Yön tultua Kuiske saapuu, ja Rohkea ja Kuiske syövät Rollon luuta. Rohkean voimat ovat palanneet sen verran, että se jaksaa lähteä jatkamaan matkaa. Rollo päättää seurata kettuja ainakin yhden yön. Aamun lähestyessä ketut löytävät piilon sananjaloista. Rollo on hävinnyt hetkeksi ja tulee kohta vinttikoirien saaman jäniksen kanssa. He jakavat sen kolmestaan. Aamulla Rollo lähtee kohti kotiaan, ottaen mukaansa tuomansa luun, sillä siinä on vielä jotain jäljellä. Rollo yllättyy saavuttuaan kotiin. Äskeisen matkan ajan se luuli, ettei sen omistaja kaipaisi sitä. Omistaja on kuitenkin huomannut koiran katoamisen ja on etsimässä sitä. Koiran nähdessään ihminen on helpottunut. Koira ja ihminen eivät unohtaisi enää ystävyyttään.

 

Lumen sulettua ketut löytävät helpommin ruokaa. Rohkean jalka vaivaa, ja ne kulkevat hitaammin ja hitaammin. Kuiske ei enää yritä hoputtaa Rohkeaa. Ne tulevat paikalle, jossa Rohkeaa ammuttiin. Rohkea sattuu näkemään kuvajaisensa vedestä. Se on vain varjo entisestä itsestään. Rohkea ajattelee, ettei se näkisi enää Valkopeuran puistoa. Vaikka se ei kuolisi ennen sitä, se jättäisi Kuiskeen ennen Valkopeuran puistoa. Takaisin puistoon meneminen olisi Rohkealle luovuttamista, ja veisi viimeiset itsetunnon rippeet. Se pitäisi itsenäisyytensä edes sen verran, että kuolisi yksin. Kuiske tuntuu aistivat Rohkean mietteet, mutta kumpikaan ei puhu ääneen.

 

Ketut ohittavat metsikön, jossa Varjo asuu. Rohkea ei halua etsiä tätä, eikä ainakaan mennä metsään ansojen armoille. Viimein ne ovat lähellä puistoa. Ja kerran Kuiskeen herätessä Rohkea on lähtenyt. Kuiske etsii Rohkeaa, löytämättä tästä jälkeäkään. Vuorokauden kuluttua se ei voi enää odottaa, syntymättömien pentujensa takia. Kaksi päivää myöhemmin se saapuu puistoon. Kuiske tuntee surun lisäksi katumusta. Rohkea ei ollut koskaan halunnut palata puistoon, mutta se teki niin Kuiskeen toivomuksesta ja pentujensa tähden. Matka oli vaatinut Rohkean hengen. Kuiske tiesi nyt, että Rohkea oli lähtenyt kuollakseen. Kuiske menee puistoon ja levättyään etsii paikkaa kololle. Se löytää jonkun pienen eläimen kolon ja alkaa suurentaa sitä, kun toinen tiineenä oleva naaraskettu tulee paikalle. Naaras kyselee ystävällisesti, mistä Kuiske on tullut ja mistä tämä tiesi Valkopeuran puistosta. Kun naaraskettu saa kuulla pentujen isän syntyneen siellä, se kysyy kiivaasti, missä uroskettu nyt on. Kuiske tajuaa, että kettu saattaa olla Rohkean sukulainen. Kun Kuiske kertoo Rohkean nimen, vieras naaras esittäytyy Hurmaajaksi. Hurmaaja on innoissaan kuullessaan veljestään, ja lähtee hakemaan vanhempiaan paikalle.

 

Rohkea oli jättänyt Kuiskeen viimeisellä hellällä katseella. Se tiesi, että sen pennut syntyisivät turvallisesti, vaikka Rohkea itse kuolisikin. Rohkea löytää piilopaikakseen onton puunrungon. Rosvo on nähnyt, kun Rohkea lähti Kuiskeen luota. Rohkea kertoo Rosvolle, että se jää paikkaan kuolemaan. Se ei kuitenkaan eläisi enää pitkään. Rosvo yrittää estellä. Rohkea kertoo samalla, että aikoinaan se ajatteli jättävänsä puiston tutustuakseen ”oikeaan maailmaan”. Se ei ole kuitenkaan ollut totta, Rohkea on ystävystynyt eri eläinten kanssa ja elänyt samalla tavoin kuin olisi elänyt puistossakin. Rohkea toteaa vielä Rosvolle, että tämä on hyvä ystävä, ja alkaa kasata onton puun päähän lehtiä. Se pyytää Rosvoa lähtemään, ettei Kuiske löydä sitä. Rosvo tekee niin, mutta lupaa olla lähistöllä. Rosvo katselee, kun Kuiske etsii puolisoaan, muttei halua pettää Rohkeaa. Kuiskeen lähdettyä kohti puistoa varis kertoo uutiset Rohkealle. Se luulee ensin Rohkean jo kuolleen, mutta tämä on vielä elossa. Rosvo tuo Rohkealle ruokaa. Tämä ei ensin suostu syömään, mutta Rosvon inttäessä maistaa lopulta huonolla ruokahalulla. Rosvo käy hakemassa lisää ruokaa. Sillä välin Rohkea on tullut esiin piilostaan ja makaa ruohikossa. Rosvo yrittää vielä muuttaa Rohkean mieltä. Puisto ei ole kaukana. Rohkea kuitenkin toteaa, ettei se voisi metsästää, eikä se halua olla muiden hoivattavana. Rohkea ei suostu syömään enempää. Se ihmettelee, miksei Rosvo etsi puolisoa. Tämä sanoo etsivänsä, myöhemmin. Rohkea lupaa, ettei odotus ole pitkä.

 

Hurmaaja menee vanhempiensa luo ja kertoo Kuiskeesta. Naaras ihmettelee, miksi Rohkea jätti puolisonsa ja pentunsa eikä tule itse puistoon. Hurmaaja toteaa, ettei Kuiske vielä kertonut. Kettu kuitenkin arvaa syyn: Rohkea on ylpeä eläin, ja puistoon palaaminen merkitsisi sille häviämistä. Naaras toteaa ylpeyden menevän liian pitkälle, jos Rohkea ei halua nähdä edes perhettään. Ketun mielestä juuri perhe on se, joille Rohkea ei halua epäonnistumistaan näyttää. Jos Kuiske kuitenkin on puistossa, Rohkea ei voi olla kaukana. Jos Rohkea ei tule puistoon, niiden täytyy mennä Rohkean luo. Ensin ne kuitenkin lähtevät tapaamaan Kuisketta. Myös Rehti tulee mukaan. Nyt Kuiske kertoo, että Rohkea saattaa olla kuolemaisillaan, jellei ole jo liian myöhäistä. Kuiske kertoo, mitä Rohkea on matkallaan kärsinyt. Rohkean perhe on kauhuissaan. Kuiske arvelee, ettei kestä nähdä Rohkeaa. Muut lähtevät etsimään Rohkeaa, Naaras etunenässä. Kuiske jää kaivamaan koloa.

 

Puiston ulkopuolella ketut hajaantuvat: Naaras ja Hurmaaja lähtevät toiseen suuntaan, Kettu ja Rehti toiseen. Aamukaan ei pysäytä etsintöjä, vaikka se Hurmaajaa ja Rehtiä huolettaakin: vanhempien kettujen mielestä ne ovat turvassa, jos ne ovat varovaisia. Ne eivät voi hukata aikaa. Rosvo huomaa kettujen kumman käytöksen. Se arvaa, keitä ketut ovat ja mitä nämä tekevät. Se miettii, mitä tekisi. Rohkea toivoi, ettei Rosvo kertoisi sen olinpaikkaa. Jos ketut olivat Rohkean perhettä, Rosvo voisi olla ainoa, joka yhdistäisi perheen vielä, kun Rohkea on elossa. Lopulta se päättää toimia. Se puhuu Ketulle. Rosvo vie ensin ketun ja Rehdin Naaraan ja Hurmaajan luo, ja johdattaa nämä sieltä Rohkean luo. Rohkea makaa maassa. Se ei tunne kipua, ja tietää kuolevansa siihen missä on. Rohkea näkee Rosvon, ja on tyytyväinen: se ei sittenkään halua kuolla yksin. Se sulkee silmänsä. Kun se taas avaa ne, se näkee emonsa. Naaras lupaa, ettei Rohkea ole yksin. Rohkea kysyy Kuiskeesta. Naaras kertoo Kuiskeen voivan hyvin, ja ne voisivat viedä tälle ruokaa tarvittaessa. Kettu sanoo, että pennuista tulisi taatusti vahvoja, kun Rohkea olisi isä. Kettu kuiskaa myös Rohkealle sanoja niin, ettei edes Naaras kuule. Kettu sanoo, että Rohkea on hyvin rohkea eläin, jonka seikkailut pysyisivät kaikkien muistissa yhtä pitkään kuin Ketun omat. Kettu on ylpeä siitä, että saa olla Rohkean isä. Tämä on juuri se, mitä Rohkea haluaa kuulla. Se tuntee olonsa vapautuneeksi ja kuolee.

 

Keväällä Kuiske saa neljä pentua, kaksi urosta ja kaksi naarasta. Myös Hurmaaja saa omat pentunsa. Kuiske tulisi kertomaan pennuilleen tarinoita niiden isästä, miten rohkea kettu tämä oli ollut ja miten Rohkea oli menettänyt henkensä varmistaakseen pentujensa turvallisen elämän. Rosvo löysi myös puolison. Kuiske saa paljon ystäviä puistosta, erityisen läheinen se on Hurmaajan kanssa. Kuiske miettii, miten kertoa Rohkean seikkailuista ilman, että innostaisi pentuja jättämään puiston. Puisto oli turvallinen paikka, sen Kuiske oli huomannut. Hurmaaja ehdottaa huumorilla, että ehkä hänen ja Kuiskeen  pentujen pitäisi antaa ihastua toisiinsa, ja loppu olisi äiti Luonnon hommaa.

 

 

 

Tv-sarjaan tuli joitain muutoksia. Sarjassa Rohkea seikkaili omillaan Arpinaaman ollessa vielä hengissä. Rehti otti joitain veljensä roolin osia, edellisessä kirjassahan se oli Rohkea, joka vastusti Hurmaajan ja Kulkurin liittoa. (Englanninkielisessä tv-sarjassa on huvittavaa, kun hahmo nimeltä Ystävällinen ei ole ystävällinen... Rehti on siis englanniksi Friendly.) Sarjassa Varjo muuttaa puistoon, kirjassa ei. Rollon rotu ja väri on muutettu: kirjassa se on ruskea mastiffi, sarjassa vaaleavoittoinen bernhardinkoira. Rollo näkyy tv-sarjan kolmannessakin kaudessa. Kirjoissa sitä ei tämän jälkeen näy.

 

Kirja on hyvä. Rohkean kuolema on ihan yhtä surullinen kuin tv-sarjassakin. En kuitenkaan siedä Rohkeaa. Vammautumisen jälkeen Rohkea pyörii itsesäälissä. Se päättää ettei pysty saalistamaan, vaikka kokeilee vain kaksi kertaa – ja toisella onnistuu saamaan myyrän hännästä kiinni, vaikka otus sitten karkaakin. Eivät saalistajat muutenkaan aina onnistu, joten kahden kerran ei pitäisi antaa masentaa. Lisäksi se ei muka pysty juoksemaan tai hyppimään. Kolmijalkainen koira pystyy molempiin, pystyisi siis kettukin. Lopulta Rohkea tappaa itsensä vammansa takia. Se on liian ylpeä mennäkseen puistoon muiden hoidettavaksi. Kaiken lisäksi tyyppi olisi tulossa isäksi, mutta mieluummin kuolee! Ei hyvää kirjoittamista vammaisuudesta. Toinen ärsyttävä hahmo on Kuiske, joka juonittelee Rohkean tietämättä.

 

Olen nyt käsitellyt kirjat, jotka liittyivät tv-sarjan kakkoskauteen. Seuraava kirja on The Siege of the White Deer Park, Valkoseuran puiston piiritys. Sen pääjuonta ei ole käytetty milläkään tv-sarjan kaudella. Myyrän poika Mussu on kuitenkin otettu siitä jo kakkoskauden puolelle. Tämä kaiketi siksi, että Mäyrä kuolee kakkoskaudella, joten Mussun piti tutustua Mäyrään ennen tämän kuolemaa. (Kirjoissa Mäyrä ei missään vaiheessa kuole.)

 

 

Kirjan tiedot:
Colin Dann: The Fox Cub Bold
Beaver Books 1990 (julkaistu ensimmäisen kerran 1983)
164 sivua

 

Saatavuus:

Suomeksi:
Ei julkaistu suomeksi.

Englanniksi:
Kirja ja muu Kaukametsän pakolaiset-sarja on julkaistu useasti, joten pitäisi löytyä.