Genre: nuoret
Käsiteltävät eläimet: Kettu, mäyrä, lehtopöllö, haikara, kyy, rupikonna, kontiainen, kärppä, peura, jänis
Inhimillisyysaste: puhuvat eläimet

 

Arvostelussa sarjan viides kirja, The Siege of the White Deer Park eli Valkopeuranpuiston piiritys. Tämä kirja on vaikuttanut tv-sarjaan vain pieniltä osin. Myyrän poika Mussu on laitettu kakkoskauteen ja kyykäärme Kiemura kolmoskauteen. Haukkaa ei näy tässä kirjassa. Sen ei mainita suoraan kuolleen, mutta eläimet muistelevat sitä ja toivovat sen olevan paikalla. Kirjan pääjuoni ei esiinny millään kaudella. Hyvä, jos minulta kysytään: kirja on sarjan heikoin.

 

siegeofthepark.jpg
Kuvitus Terry Riley. Kannessa mainittu palkinto on annettu sarjan ensimmäiselle kirjalle Kaukametsän pakolaiset.

 

Kaukametsän eläimet ovat viettäneet nyt kolme talvea Valkopeuran puistossa. Ainoastaan osa eläimistä elää yhä. Myyrä menehtyi vanhuuttaan kolossaan. Vanhoista Kaukametsän eläimistä ovat jäljellä enää Kettu, Naaras, Pöllö, Kyy, Mäyrä, Viheltäjä, Kärppä, Konna ja Orava + Poikanen-jänis, jonka ei katsota kuuluvan vanhuksiin, koska se oli vaelluksella vasta pieni poikanen. Tämän takia sille jäi nimeksi Poikanen. Haukkaa ei mainita (sitä välillä muistellaan), eikä Viheltäjän puoliso näy kirjassa missään vaiheessa, joten sekin voi olla kuollut. Ikä alkaa painaa elossa olevia: Ketulla ja Naaraalla on pian lapsenlapsen lapsia ja Mäyrä on jo vanhuudenheikko.

 

Helmikuun lopussa Pöllö huomaa lennollaan jotain outoa. Kaniineja pyörii puiston liepeillä ja kaivautuu aidan ali puistoon. Pöllö ei kuitenkaan näe, mikä ne olisi voinut säikäyttää. Se koittaa kysyä syytä, mutta kaniinit säikähtävät petoa ja luikkivat karkuun. Joitain päiviä myöhemmin Kettu ja Naaras huomaavat lintujen olevan levottomia. Puiston ulkopuolelta on yllättäen tullut valtava parvi lintuja, ja paikalliset linnut hermostuvat. Seuraavina viikkoina tapauksia tulee useampia. Kaukametsän eläimet kokoontuvat ja pohtivat syytä. On selvää, että joku tai jokin ajaa eläimiä kohti puistoa. Viheltäjä ja Pöllö lupaavat katsella ilmasta, näkisivätkö syytä outoon käytökseen.

 

Linnut eivät itse näe mitään. Tulleet eläimet kertovat jostain oudosta, suuresta, yöllä liikkuvasta Pedosta. Kukaan eläin ei ollut nähnyt sitä, tai ainakaan jäänyt eloon kertomaan siitä. Outo Peto oli surmannut valtavasti eläimiä. Peto saattoi niin kiivetä, uida kuin saalistaa maankin alta. Kevään ja lisääntymisen takia eläin unohtuu hetkeksi. Eräänä päivänä lammen sammakot ja vesiliskot lähtevät joukolla karkuun. Myös lammen rannan vesilinnut hylkäävät pesänsä. Tästä eläimet arvaavat, että Peto on saapunut puistoon. Konna menee kertomaan tapauksesta Ketulle. Konnan mukaan jotain oli ollut lammessa, mutta pimeässä se ei ollut nähnyt mitä, eikä se tosiaan ollut jäänyt ottamaan siitä selvää. Konna jää kettujen ja Mäyrän kotien lähettyville, kun ei kerta lampeenkaan voi palata.

 

Peto jatkaa metsästystään. Se on selvästi juonikas ja hyvä piileskelijä. Kun eläimet kokoontuvat taas puhumaan, Mäyrä sanoo eläimen muistuttavan kissaa. Myös kissa saattoi hiipiä huomaamatta ja osasi kiivetä. Tietenkin Peto olisi paljon suurempi kuin kotikissa. Pöllöstä ajatus on typerä. Eläimet saavat Pöllön suostuteltua uuteen etsintään. Aiemmin linnut etsivät puiston ulkopuolelta, mutta Puistossa linnut eivät olleet partioineet.

 

Kyy tulee ensi kertaa eläinten näkyville sinä keväänä. Se puhuu Naaraan ja Ketun kanssa, ja saa kuulla Pedosta. Kyy jää miettimään itsekseen jotain, muttei kerro vielä ketuille mitään. Matkallaan kohti lampea Kyy pyytää Poikasta etsimään Konnaa. Konna saakin viestin ja tulee myös lammelle. Siellä Kyy näyttää löytönsä, ison tassunjäljen. Se halusi Konnan varmistamaan, että Kyy näki oikein, se kun ei luota silmiinsä. Peto olisi jäljestä päätellen tarpeeksi iso tappamaan peuran.

 

Pöllö on myös etsintäretkellä. Se osoittautuu jälleen turhaksi, ja pöllö menee nukkumaan. Yhtäkkiä se havahtuu johonkin. Alempaa se näkee valtavan pään ja hohtavat silmät. Pöllö tipahtaa säikähdyksestä puusta, nousee siivilleen ja lentää tiehensä. Kohta se alkaa miettiä, näkikö sittenkin unta. Kun se lopulta saa kerättyä tarpeeksi rohkeutta mennäkseen takaisin, Peto on jo kadonnut. Pöllö oli ensimmäinen Pedon nähnyt ja se on ylpeä teostaan. Se lentää heti kertomaan muille eläimille. Kettu ei ensin usko sitä, se luulee Pöllön nähneen unta. Kettu päättää järjestää kokoontumisen, jotta kaikki saavat kuulla Pedosta.

 

Seuraavana iltana eläimet kokoontuvat. Myös Konna ilmaantuu. Pöllön kerrottua oman tarinansa Konna kertoo jalanjäljestä. Mäyrä kysyy, oliko eläin kissamainen. Konna ei osaa sanoa ja Pöllöä kieltää jyrkästi, epäilihän se aiemminkin Mäyrää. Hurmaaja ja Rehti hermostuvat vanhempien jahkailuun. Heidän pitäisi tehdä jotain Pedon pois ajamiseksi, eikä vain puhua! Rehti ehdottaa, että ketut voisivat jäljittää sitä. Kettu huomauttaa, etteivät ketut – tai muutkaan eläimet - voisi tehdä valtavalle Pedolle mitään. Muut eläimet hämmästyvät, kyllähän Kettu on aina keksinyt jotain. Kettu myöntää, ettei se ole enää nuori. Siitä ei ole enää taisteluun tällaista uhkaa vastaan. Ketulla ei ole muuta sanottavaa, kuin että Pedon selvien saaliseläinten kannattaa olla varuillaan. Ketut, mäyrät ja pienet eläimet näyttävät olevan siltä turvassa. Rehti miettii kuitenkin omia suunnitelmiaan.

 

Petoa ei näy hetkeen. Jopa sammakot uskaltavat palata lampeensa. Sitten Peto tappaa vanhan valkopeuran. Rehti on ensimmäinen, joka löytää saaliinjämät. Se ei kerro kaikille eläimille löydöstään, vain joillekin nuorille ketuille. Mukavana eläimenä Rehti on saanut nuorempien kettujen kunnioituksen, ja joukko uroksia on valmiita seuraamaan sitä. Naaraat ovat kiireisiä pentujen kanssa, joten ne eivät ole kiinnostuneet jahdista. Myös valkopeurat ovat saaneet vasoja, ja Peto kiinnostuu niistä. Se tappaa yhden vasan niin, ettei edes vasan oma emo huomaa tappoa. Tällä kertaa raato on piilotettu hyvin, eikä edes Rehti löydä sitä. Se ihmetteleekin, minne Peto on hävinnyt.

 

Nyt myös Puistonvartija alkaa epäillä jotain. Valkopeurat ovat miehen kiinnostuksen kohteena ja mies tietää jokaisen syntyneen vasan ja näiden emot. Hän huomaakin yhden vasan uupuvan, ja myöhemmin vielä toisen. Puistossa vasoilla ei ole luonnollisia vihollisia. Ensin mies arvelee syylliseksi koiraa. Mies alkaa partioida aseen kanssa puistoa, muttei koiraa näy eikä kuulu. Peto on kuitenkin huomannut Vartijan, ilman että mies huomaa sitä. Kun Vartija on varuillaan, Peto siirtyy toiseen riistaan. Muutkin puiston eläimet huomaavat Vartijan kierrokset. Kettu ja Naaras puhuvat Suuren Valkopeuran kanssa. Valkopeura arvelee, ettei se tai muut peurat voi uudelle viholliselle mitään. Naaras ilmaisee pelkonsa, että Rehti seuraajineen saattaa yrittää jotain. Sekä ketut että Valkopeura ovat sitä mieltä, että yritys olisi typerä. Kettu vielä sanoo, että valkopeuraurokset saattaisivat olla sarvineen ainoita, joista olisi jotain vastusta pedolle: nyt sarvet ovat vasta kasvamassa.

 

Eräänä päivänä Viheltäjä on kalassa. Se seisoo täysin liikkumatta. Yhtäkkiä se näkee liikettä rannalla, ja näkee Pedon. Peto on kissaeläin. Se on ruskehtava, ja siinä on mustia täpliä, jotka muuttuvat raidoiksi selässä. Häntä on pitkä ja tylppäpäinen. Sen liikkeet ovat sulavat ja kauniit. Peto ei huomaa liikkumatonta Viheltäjää, vaan juo ja katoaa sitten. Viheltäjä lähtee heti kertomaan muille, ja ensimmäisenä se löytää Kyyn. Kyy menee heti katsomaan jalanjälkiä, ne ovat samat mitä Kyy näki aiemmin. Kyy lähtee seuraamaan Petoa. Se muistaa Arpinaaman, jonka se tappoi myrkyllään. Ehkä se voisi tappaa tämänkin uhan. Kyy lähtee seuraamaan jälkiä. Yhtäkkiä jokin hyökkää ja painaa Kyyn avuttomaksi maata vasten.

 

Viheltäjä kertoo uutisen muille eläimille. Kuultuaan paikan, missä Viheltäjä näki Pedon, Rehti syöksyy kertomaan asiasta muille ketuille. Pöllö on tyytymätön kuullessaan, että Peto on kissaeläin. Se väittää edelleen, ettei sen näkemä eläin ollut kissaeläin. Tästä johtopäätös tietysti on, että Petoja olisi kaksi. Peto ei ollut Kaukametsän eläinten osassa puistoa, joten ne eivät ole nyt kovin peloissaan.

 

Kärppä lähtee viemään tietoa pesässään olevalle Mäyrälle. Hän hämmästyy kuullessaan Mäyrän pesästä juttelua. Mäyrä on iloinen, on kuin se puhuisi Myyrälle. Toinen ääni on selvästi maamyyrän, mutta se yrittää selittää, ettei ole SE Myyrä. Mäyrä ei kuuntele. Kärppä menee sisään. Nyt maamyyrä sanoo, että Myyrä oli sen isä. Mäyrä jähmettyy. Kärppä kertoo nyt uutiset. Mäyrä kysyy, mitä Myyrä asiasta arvelee: se on kuin ei olisi äskeisiä maamyyrän sanoja kuullutkaan. Kärppä saa idean. Se pyytää maamyyrää odottamaan tunnelin suulla. Sitten se pahoittelee Mäyrälle, että tämä tuntee olevansa yksinäinen. Kärppä lupaa, että se ja muut eläimet tulisivat käymään useammin, Mäyrä kun ei itse pysty kulkemaan enää pitkälle. Sitten Kärppä menee maamyyrän luo. Maamyyräuros kertoo nimekseen Mussu (Mossy). Kärppä ehdottaa, että Mussu lupaisi leikkiä Myyrää. Se on helppoa, sen tarvitsisi vain olla välillä Mäyrän seurana ja myötäillä aina, kun Mäyrä puhuu entisistä ajoista. Mussu pitää vanhasta Mäyrästä ja suostuu. Kärppä menee kertomaan asiasta muille eläimille. (Kärppä arvelee, että Mäyrä pelaa jonkinlaista peliä ja haluaa leikkiä mukana. Seuraavissakin kirjoissa Mäyrä kuitenkin pitää Mussua Myyränä.) Kun Kärppä kertoo asiasta Konnalle, se kuulee uutisen: jälleen yksi peura on tapettu.

 

Peto on litistänyt Kyyn maahan. Peto leikkii saalillaan ja Kyy yrittää päästä henkensä edestä pakoon, eikä se ehdi edes ajatella puremista. Yksi Pedon käpälänläimäys lennättää Kyyn jokeen, jolloin käärme pääsee piiloutumaan. Lopulta Peto lähtee tiehensä. Kyy odottaa vielä pitkään, ennen kuin uskaltaa tulla pois joesta. Sen ruumis on ruhjeilla ja kynsistä on jäänyt naarmuja. Kyy lähtee etsimään muita eläimiä. Se haluaa varoittaa, että Pedon kimppuun käyminen olisi typerää. Ensimmäiseksi se törmää Konnaan. Konna huomaa Kyyn vammat ja ehdottaa erästä hyvää, pehmeää paikkaa levätä. Konna kertoo, ettei Pöllö uskonut Viheltäjän näkemän Pedon olleen sama kuin se, minkä Pöllö näki. Kyy toteaa, että jäljet olivat samat. Kyy jatkaa matkaansa. Se kertoo uutisensa Mäyrälle, Ketulle ja Naaraalle. Kettu on huolissaan nuoremmista ketuista. Näitä ei ole näkynyt sinä iltana, ja Kettu pelkää näiden jahtaavan Petoa.

 

Rehti onkin koonnut joukon jahtia varten. Rehdin lisäksi siihen kuuluvat Kulkuri ja tämän serkku Trip sekä nuoret ketut Pace (Rehdin poika), Husky (Rohkean poika) ja Rusty (Hurmaajan ja Kulkurin poika). Rehti johdattaa ketut paikalle, jossa Viheltäjä näki Pedon. Rehdin ajatuksena on löytää Pedon pesä. Rehti lähtee seuraamaan hajua muut perässään. Jälki vie pian suojaavan kasvillisuuden sekaan, ja ketut etenevät varovasti. Yhtäkkiä Kulkuri varoittaa muita. Pensaikosta näkyy liikettä, kuuluu vihainen murina ja sitten Peto on jo kadonnut. Rehti säntää perään. Muut ketut kääntyvät Kulkurin puoleen, ja Kulkuri käskee niitä odottamaan. Kulkurista on turha syöksyä kasvillisuuteen, heidän pitäisi pysyä yhdessä, sillä vain niin ne voisivat taistella Petoa vastaan. Aika kuluu, ja ketut alkavat ajatella Rehdin jääneen pedon kynsiin. Sitten Rehti tuleekin takaisin. Peto on kadonnut. Rehti on kuitenkin innoissaan: jahti todisti, että Peto lähtee karkuun kettujoukkoa. Heillä olisi mahdollisuus ajaa Peto tiehensä. Kulkuri arvelee, että Peto pysyisi nyt poissa tältä alueelta. Rehti kuitenkin haluaa pysytellä alueella vielä jonkun aikaa, varmuuden vuoksi. Ketuilla alkaa olla jo nälkä. Rehti antaa nuorten kettujen lähteä metsälle, kun se, Kulkuri ja Trip jäävät odottelemaan.

 

Kettu ja Naaras ovat huolissaan muista ketuista. Ne eivät kuitenkaan voi mitään, sillä Rehti on aikuinen uros. Nuoremmat ketut tuskin kuuntelisivat vanhuksia. Kettu on huolissaan, viimeisin peuran tappo tapahtui päiväsaikaan. Peto on käymässä rohkeammaksi. Kyy on lähtenyt jo takaisinpäin. Se menee Konnan mainitsemalle lepopaikalle. Se yllättyy nähdessään paikalla toisen kyykäärmeen, naaraan. (Kyyhän on siis kirjoissa koiras.) Kyy ei tajua itsekään miksi, mutta se yrittää saada aikaan vaikutuksen. Se ei kuitenkaan onnistu. Se saa kuitenkin uusia tietoja: naaras on nähnyt Pedon. Tässä vaiheessa naaras huomaa Kyyn Pedolta saamat naarmut (se huomasi jo aiemmin tämän katkenneen hännänpään, joka on muistona Arpinaamasta), ja mainitsee Kyyn olleen varomaton. Kyy hermostuu tästä ja lähtee tiehensä. Vasta sitten Kyy tajuaa ihmetellä, miksi se yleensä hermostui noin kovasti naaraan reaktiosta.

 

Pace, Husky ja Rusty löytävät Pedon vasta tappaman peuran raadon. Ne saavat yllytettyä toisensa syömään raadosta, tosin vilkuillen koko ajan ympärilleen. Vasta mahat täynnä ne rientävät kertomaan uutisista Rehdille ja muille. Rehti huolestuu, mutta ei kehtaa sanoa näille päin naamaa, että ajatus oli typerä. Petohan olisi voinut olla lähettyvillä. Kulkuri sen sijaan sanoo, se on nälkäinen ja huonotuulinen. Kulkurin mielestä on turha jatkaa jahtia sinä päivänä, Peto tietää jahtaajistaan. Rehti taas koittaa väittää vastaan, nythän heillä olisi tuore jälki. Kun Tripkin on Kulkurin puolella, täytyy Rehdin myöntyä siihen, että jahti jatkuisi seuraavana päivänä.

 

Konna ja Kyy näkevät ketut, kun nämä kulkevat ohi. Kulkuri kulkee vähän muiden jäljessä, ja Kyy ja Konna kysyvät, mistä ketut tulevat. Kulkuri kertoo. Kyy varoittaa tätä ja kertoo omasta retkestään. Kulkuri on osittain samaa mieltä Kyyn kanssa: hän ei usko, että ketut voisivat ajaa Pedon pois. Hänestä kuitenkin eläinten on tehtävä edes jotain. Kulkuri menee kotiin Hurmaajan luo ja näkee pienet pentunsa, jotka ovat käpertyneet emoaan vasten. Kulkurin päätös auttaa Rehtia vahvistuu.

 

Vartija, apunaan iso joukko ihmisiä, alkaa pitää meteliä puistossa. Myöhemmin linnut raportoivat, että ihmiset rakensivat pienen aitauksen puiston sisään. Eläimet pähkäilevät, mitä ihmiset aikovat tehdä aitauksella. Sitten Pöllö tulee kertomaan, että ihmiset ovat ajamassa valkopeuroja aitaukseen. Nyt Kettu ymmärtää ihmisten ajatuksen. Pienessä aitauksessa miesten olisi helpompi pitää peuroja silmällä ja suojella niitä Petoa vastaan. Sitten eläimet tajuavat, että Peto vain alkaisi metsästää muuta saalista.

 

Illalla Rehti ja tämän jahtijoukko kokoontuu. Nuoret vievät vanhemmat ketut peuran raadolle. Rehti lähtee jäljittämään. Vereltä haisevien jälkien seuraaminen on helppoa. Sitten ne törmäävät tassunjälkeen. Kulkuri alkaa olla epäluuloinen seuraamisen helppoudesta ja pelkää ansaa. Rehti haluaa jatkaa silti matkaa. Rehti kadottaa jäljet suuren puun luona. Ketut koittavat löytää jälkiä uudestaan, mutta yhtäkkiä ne kaikki kääntyvät katsomaan ylös puuhun. Peto hyökkää puusta ja nappaa kiinni Huskysta. Samassa se on jälleen puussa. Husky on yhä elossa, mutta ketut eivät voi tehdä mitään auttaakseen toveriaan. Kulkuri oli oikeassa, Peto oli tehnyt heille ansan. Lopulta Rehti päättää, että heidän täytyy hakea apua. He joutuvat jättämään Huskyn taakseen. Kun ketut katoavat näkyvistä, Peto päästää Huskyn irti ja tämä mätkähtää maahan.

 

Muut ketut hakevat syyllistä, ja Rehti joutuu vastaamaan syytöksiin. Rehti muistuttaa, että hän teki tämän hyvin ajatuksin eikä kenenkään olisi ollut pakko seurata sitä. Sanoistaan huolimatta hän tuntee olevansa syyllinen. Kulkuri ja Trip jäävät matkasta. Rehti menee nuorten kettujen kanssa lähelle Ketun ja Naaraan pesää. Nämä ovat metsällä, mutta Mäyrä on lähistöllä. Mäyrä toteaa, että onneksi Huskylla ei ole puolisoa tai pentuja, mutta emo Kuiskettä kävi sääliksi. Kuultuaan tarinan Mäyrä saa ajatuksen. He eivät vielä tienneet varmaksi, oliko Husky kuollut. Jos tämä oli yhä elossa, voisi olla mahdollista pelastaa kettu. Mäyrä lähtee etsimään Kettua ja Naarasta, ja törmää Mussuun. Mäyrä surkuttelee, miksi Pedon piti valita nuori eläin eikä vanhusta kuten Mäyrä. Mäyrä palaa Ketun pesälle, kun ei löydä näitä muualta. Kettu ja Naaras ovat palanneet, ja kuulevat uutisesta. Myös Pöllö on paikalla. Se on nähnyt, että ihmiset eivät ole ajaneet aitaukseen kaikkia peuroja: kaksi vanhaa naarasta on yhä irrallaan puistossa. (Aiemminhan Vartija tunsi kaikki puiston peurat, joten luulisi hänen huomanneen joidenkin uupuvan. Luuliko hän peurojen menehtyneen?) Mäyrä vaatii, että heidän pitäisi tehdä jotain Huskyn pelastamiseksi. Kun Pöllö nälväisee, että aikoiko Mäyrä taistella Petoa vastaan, Mäyrä esittää närkästynyttä. Ajatus nimittäin ei ole kaukana Mäyrän omasta. Mäyrä lähtee muka loukkaantuneena omille teilleen. Mäyrän ajatus on kuitenkin mennä Pedon luo ja tarjota itseään vaihdoksi Huskysta.

 

Kettu lähtee muiden kettujen mukana katsomaan, voiko pelastaa Huskyn. Naaras on huolissaan Mäyrän ”suuttumisesta” ja menee etsimään tätä Mäyrän pesästä. Pesästä löytyy kuitenkin vain Mussu. Mussu kertoo Mäyrän aiemmista sanoista, ja Naaras tajuaa, mitä Mäyrä suunnittelee. Naaras lähtee kertomaan asiasta Ketulle. Se on vanhuuttaan heikko, eikä jaksa edetä nopeasti. Mäyrä on kuitenkin kettuja hitaampi, ja ketut pääsevät nopeasti sen edelle.

 

Kettu, Rehti ja nuoret ketut löytävät elottoman Huskyn (pudotus puusta kai tappoi sen). Petoa ei näy. Naaras tulee kohta paikalle ja kertoo Mäyrästä. Mäyräkin tulee lopulta paikalle. Mäyrä toteaa, että niiden täytyy taistella. Myös Ketun taistelutahto on herännyt elottoman pennunpennun näkemisestä, ja se vaikuttaa yhtäkkiä paljon nuoremmalta. Pöllö pyytää anteeksi Mäyrältä aiempia sanojaan, eikä Mäyrä ole tälle vihainen. Ketun idea on, että jokaisen puiston eläimen, ei vain Kaukometsäläisten, olisi toimittava yhdessä. Koko puisto alkaa pitää silmällä merkkejä Pedosta. Kun he tietäisivät Pedon olinpaikan, voisivat he ehkä tehdä jotain.

 

Kuluu aikaa. Niin eläimet kuin ihmisetkään eivät näe jälkeäkään Pedosta. Sitten Peto tappaa toisen aidan ulkopuolella olevista peuroista. Vartija ei kuitenkaan tiedä tätä, vaan arvelee uhan poistuneen. Peurat päästetään pois aitauksesta.

 

Kyy tapaa uudestaan naaraskyyn. Tämä on löytänyt yhden Kyyn lempipaikoista, ja Kyy on äreä tunkeilijasta. Se sanoo pitävänsä siitä, että saa olla rauhassa. Naaras päättää lähteä, mutta ensin se kertoo, että Peto asustelee lammella olevassa kolossa. Kololle pääsee vain vettä pitkin, se on hyvin piilossa ja vain harva eläin tietää siitä. Kyy lähtee tutkimaan paikkaa ja löytääkin kolon. Se löytää Viheltäjän ja kertoo tälle. Viheltäjä puolestaan vie viestin Ketulle, Kyyn jäädessä paikalle vahtiin. Naaras epäilee, voivatko he mitään, mutta Kettu laittaa suunnitelmansa toimintaan. Viesti kulkee, ja kaikenlaiset puiston eläimet kerääntyvät Ketun pesälle. Ainoastaan peurat jäävät pois, ovathan ne Pedon pääsaalista ja ne koittavat suojella toisiaan pysymällä yhdessä. Aamun koittaessa eläimet lähtevät liikkeelle. Kyy kertoo nähneensä Pedon luolan lähettyvillä. Kyy johdattaa eläimet kolon suulle. Eläimet eivät kuitenkaan ole täysin varmoja, että Peto on luolassa. Konna menee tarkastamaan. Se viipyy pitkään, mutta tulee lopulta ja kertoo nähneensä Pedon. Kettu arvelee, että luolaan pitäisi olla toinenkin sisäänpääsy, tuskin Peto menisi paikkaan joka kerta uimalla. Kettu alkaa etsiä. Se nuuskii, kun kuulee eläimien meluavan, ja sitten Naaraskin kutsuu Kettua. Kettu säntää takaisin muiden olinpaikalle. Peto oli näkyvissä joen rannalla. Peto ei vaikuta lainkaan kiinnostuneelta eläimistä. Se alkaa pestä itseään, eivätkä eläimet voi kuin tuijottaa lumoutuneena. Lopulta Peto rikkoo lumouksen loikkimalla tiehensä. Eläimet jäävät typertyneenä paikalle. Peto oli selvästi iso ja voimakas, eivätkä eläimet voisi sille mitään.

 

Eläinjoukko alkaa hajota, tietäen epäonnistuneensa. Pöllö lähtee lentämään Pedon perään. Kettu tuntee olonsa voimattomaksi. Tämän jälkeen muut eläimet eivät luottaisi sen kykyihin. Naaras koittaa piristää sitä, ja muistuttaa, että Puistonvartija voisi ehkä vielä tehdä jotain. Loputkin eläimet hajaantuvat.

 

Pöllö seuraa, minne Peto menee. Peto kulkee puiston raja-aidan luo, menee sen aukosta läpi ja piiloutuu kuivuneeseen ojaan. Lähellä on ihmisasutusta ja tie, mutta Peto osaa pitää itsensä piilossa. Se oli hyvä paikka väijyä, eikä se epäröisi käydä koirankaan kimppuun, jos sellainen kulkisi yksin tiellä. (!) Kun Pöllö laskeutuu, Peto huomaa sen. Ne tuijottavat toisiaan. Lopulta Peto puhuu. Se kysyy, miksi Pöllö on niin kiinnostunut siitä. Pöllö sanoo, että eläimet ovat kiinnostuneita siitä ja haluavat tietää, missä se liikkuu. Peto luulee Pöllön tarkoittavan vain pöllöjä ja vakuuttaa, ettei se syö niitä, vaikkakin voisi jos haluaisi. Pöllö yrittää kertoa, että se puhuu kaikista eläimistä. Kukaan ei ollut turvassa, koska Peto piiloutui niin hyvin. Tämähän on tietysti hyvä asia lihansyöjälle. Pöllö alkaa olla ylpeä, olihan se ensimmäinen, joka puhui Pedolle. Se sanoo pedon pysyneen piilossa jopa ihmisiltä. Peto kertoo olevansa vanhaa sukujuurta. Ne ovat eläneet paikalla pidempään kuin ihmiset, eivätkä ihmiset eivät tiedä lajista. Pöllö hämmästyy tästä, miten kukaan voi pysyä ihmisiltä piilossa. Pöllö kysyy, eikö Peto voisi metsästää jossain muualla. Peto toistaa, ettei se metsästä pöllöjä. Se on lähdössä. Sitten se sanoo, että tällä kertaa se ei nähnyt vaivaa piiloutuakseen. Peto sanoo, ettei kukaan näe sitä enää. Sitten se lupaa, että jos kuka tahansa eläin näkee sen ja käskee sitä lähtemään puistosta, se lähtee. Pöllö jää miettimään, mikä Pedon lupauksen takana oli. Halusiko se haastetta? Mutta lupaus tarjosi kuitenkin eläimille mahdollisuuden ajaa Peto pois alueelta.

 

Pöllö on väsynyt, joten se päättää nukkua. Sillä välin Peto iskee ja tappaa peuranvasan ja sen emon. Se kuljettaa vasan piiloon. Pöllö herää ja alkaa syödä, kun Orava tulee paikalle. Pöllö kertoo Pedon puhuneen. Sen jälkeen Pöllö etsii Ketun, Naaraan, Kärpän ja Mäyrän, ja kertoo näille uutiset. Kärppä kehuu Pöllöä hienosta työstä, vaikka yleensä nämä kaksi aina kinastelevat. Kettu lähtee viemään viestiä Valkopeuralle. Matkalla se törmää Rehtiin. Nuorempi kettu kertoo kantavansa syyllisyyttä Huskyn kuolemasta. Kettu yrittää lohduttaa poikaansa: eläimet eivät silloin tienneet, mitä niillä on vastassa. Sitä paitsi, eihän Ketun omakaan suunnitelma onnistunut. Kaksikko menee Valkopeuran luo, ja saavat kuulla uutisen viimeisistä tapoista. Ketut kertovat Pedon lupauksesta. Eläinten puhuessa Peto palaa tappamansa valkopeuranaaraan luo, ja vie ruhon mukanaan.

 

siegekuvitus.jpg
Poikanen pakenemassa. Kuten aiemmissa kirjoissa, myös tässä on joka luvun alussa Terry Rileyn realistista kuvitusta.
 

Pian koko puiston eläimet ovat valmiita näkemään Pedon. Myös Vartija on tavallista valppaampana, huomattuaan jälleen peurojen kadonneen. Pian joukko ihmisiä tulee puistoon, mukanaan aseita ja pyydystämisvälineitä. He käyvät läpi koko puiston, mutta eivät näe Petoa. Seuraavaksi Vartija asettaa ansoja ympäri puistoa. Ansat on tehty sellaiseksi, etteivät ketut tai muut pienemmät lihansyöjät jäisi niihin. Kun Pedosta ei pitkään aikaan näy jälkeäkään, ihmiset arvelevat sen lähteneen. Tätä Peto oli odottanut. Se ei ollut saalistanut lähiaikoina mitään. Nyt se oli liikkeessä ja tappoi kaikenlaista pieniä eläimiä, kuten kaniineja ja jäniksiä. Osan se vie pesänsä ruokavarastoon. Poikanen-jänis säästyy, tosin vain niukasti: sen puoliso vietiin. Poikanen lähtee karkuun eikä näe Petoa. Se vie heti uutiset muille Kaukametsäläisille. Peto oli hyökännyt juuri Kaukametsän eläinten nurkkaukseen, ja Pöllö pelkää, että tämä oli Pedon viesti sille.

 

Aika kuluu, eikä kukaan ole nähnyt Petoa. Ketunpennut alkavat olla iässä, jossa ne haluaisivat tutkia ympäristöään pesänsä ulkopuolelta. Tämän takia Rehti haluaisi yrittää vielä kerran. Ne voisivat seurata jälkeä Pedon pesään. Tällä kertaa heidän pitäisi vain nähdä Peto. Kettu kuitenkin ehdottaa, että he odottaisivat vielä. Hän uskoo, että Peto tekee virheen ennemmin tai myöhemmin. Rehti myöntyy tähän, vaikka onkin huolissaan pennuista.

 

Sillä välin Kyy miettii naaraskyytä. Se tosin miettii miksi naaraskyy on sen ajatuksissa, ja vahingossa päätyy paikkoihin, missä se on nähnyt naaraskyyn aiemmin. Kyyt tapaavat eräänä päivänä sattumalta. Ne juttelevat hetken. Naaraskyy ihmettelee, miten Kyy syö nisäkkäitä, tämähän vannoi joskus valan Kaukametsän eläinten kanssa. Kyy sanoo, että vala koskee vain joitain sen saaliseläimiä, ja nämä ovat kuolleet. Niiden jälkeläisiä taas on ollut jo monta sukupolvea, eikä Kyy katso niiden olevan enää Valan piirissä, valan tuskin on tarkoitus jatkua sukupolvelta toiselle. Naaraskyy ihmettelee, miksi eri lajien eläimet toimivat niin paljon yhdessä. Kyy vain toteaa, että he ovat vanha liittoutuma. Naaraskyy kysyy, olisiko Kyy valmis uuteen liittoon. Naaraskyy haluaa, että Kyy kutsuu sitä nimellä Kiemura (Sinuous). Ne löytävät hyvän paikan lämmitellä auringossa. Kiemura mainitsee nähneensä Pedon joskus paikalla, mutta ei sen jälkeen, kun peto teki lupauksensa. Se arvelee Pedon elävän jossain maan alla piilossa. (Miksei kukaan ole ajatellut sitä aiemmin, olihan se aiemminkin kolossa?) Kyy arvelee, että se lähistöllä elävä Myyrän sukulainen voisi tietää jonkin piilopaikan, ja lähtee kohti Mäyrän koloa.

 

Mäyrä ei kuitenkaan usko Kyyn ideaan, tietäisihän joku maan alla elävä eläin jotain. Mäyrä lupaa kysyä Myyrältä. Kyy hämmästyy tästä, sillä kukaan ei ole kertonut sille Mussu=Myyrä -jutusta. Se lähtee viemään viestiä Ketulle. Kun Mäyrä tahtoisi tulla mukaan, Kyy toteaa kiukkuisesti, että Mäyrän pitäisi ehkä odotella pesässään Myyrän ihmeellistä peluuta. Kettukaan ei ole täysin vakuuttunut. Kyy muistuttaa, etteivät eläimet tienneet aiemmastakaan kolosta. Kettu kysyy, onko Kyy puhunut Mussulle. Tässä vaiheessa idea Mussu=Myyrä tulee Kyylle ilmi. Kyystä idea on typerä, mutta se lupaa olla pilaamatta leikkiä.

 

Eläimet levittävät tietoa ja kyselevät mahdollisesta maanalaisesta kolosta. Ketut, kaniinit, kärpät tai mäyrät eivät tiedä mitään. Peto tekee jälleen uuden metsästysretken, tällä kertaa joelle. Se ei kuitenkaan saa tarpeeksi, ja se haluaa peuranlihaa. Nälissään ja kiukkuisena se karjuu ennen piiloutumistaan niin, että herättää eläimet ja Vartijan (!). Sillä välin Mussu on mennyt tervehtimään Mäyrää. Mäyrä kertoo sille Kyyn ideasta. Mussu sanoo äitinsä, tai siis puolisonsa Hilpeän, kertoneen isosta kammiosta, joka on ehkä ihmisten tekemä. Sinne pääsisi Hilpeän vanhaa tunnelia pitkin. Mussua ei kuitenkaan innosta idea, että sen pitäisi etsiä luola. Mäyrä saa sen suostuteltua: sen tarvitsisi vain etsiä kammio ja kertoa missä se on, niin Mäyrä voisi kohdata Pedon ja kertoa nähneensä sen. Mussu menee äitinsä tunneleihin. Tunnelissa liikkuvat madot vievät sen ajatukset muualle.

 

Yhtäkkiä maa sen jalkojen alla katoaa, ja se tipahtaa alas. Se tajuaa tipahtaneensa luolaan, jossa peto saattaisi olla. Se ei pääsisi takaisin samaa tietä, joten sen täytyisi mennä suuntaan, mistä valoa tulee tunneliin. Sitten Mussu haistaa Pedon. Se kauhistuu, mutta tietää, että sen täytyy palata Mäyrän luo. Mussu lähtee hivuttautumaan kohti sisäänkäyntiä. Se on jo lähellä, kun Peto herää. Sitten tuulenpuuska iskee pölyä Mussun nenään, ja se aivastaa. Peto tulee kohti. Mussu huutaa nähneensä Pedon, mutta Peto ei välitä. Mussu syöksyy ulos ja alkaa kaivaa tunnelia. Peto syöksyy perässä, ja alkaa kaivaa perässä. Pöllö sattuu olemaan lähellä, ja se huomaa Pedon. Se huutaa Pedolle nähneensä sen. Peto kääntyy katsomaan Pöllöä ja karjuu, jolloin Mussu pääsee kaivautumaan syvemmälle. Pöllö muistuttaa Petoa lupauksesta, mutta Peto ei aio toteuttaa sitä. Se karjuu ja alkaa jälleen kaivaa. Mäyrä on kuullut karjumisen, ja tulee paikalle. Se tajuaa heti, miksi Peto kaivaa maata. Pöllö kertoo, ettei lupaus ole voimassa. Silloin Mäyrä tarjoaa itseään Mussun sijaan.

 

Yhtäkkiä jostain kuuluu toinen karjunta. Peto unohtaa läsnä olevat eläimet ja jää kuuntelemaan. Se karjuu. Saatuaan vastauksen se lähtee suuntaan, mistä karjunta tulee. Myyröä ja Pöllö tajuavat kauhuissaan, että Petoja on kaksi. Ne lähtevät etsimään muita: Mussu pääsee kaivautumaan itse pois paikalta. Pöllö ja Mäyrä yllättyvät, kun ne löytävät Ketun, Naaraan ja Kärpän: nämä ovat iloisia. Kärppä muistuttaa, että on yhä kevät. Toisen pedon täytyy olla naaras, jota Peto lähti tapaamaan. Peto loittoneekin koko ajan, karjunnoista päätellen. Eläimet juhlivat.

 

Mussu kertoo mitä sille tapahtui, ja eläimet käyvät tarkastamassa luolan. Pedosta ei kuitenkaan enää näy merkkiäkään. Jotkut linnut lähtevät jopa Pedon perään. Ne näkevät sen kaukana naaraspedon kanssa, ja ne ovat kulkemassa yhä kauemmaksi. Puiston elämä alkaa palautua normaaliksi. Ainoastaan Kyytä ei paljon näy: Poikanen näki tämän kerran, mutta Kyy oli vain puhunut jotain salaperäistä uudesta liitosta.

 

Syksy tulee. Valkopeurojen urokset käyvät taisteluita. Valkopeura voittaa, mutta on selvää, että sillä alkaa olla vaikeuksia pitää johtoasema. Talven tullessa Mäyrän luita alkaa kolottaa. Se miettii vanhoja aikoja Kaukametsässä, ja puhuu siitä Mussulle. Mussu miettii, miltä Kaukametsä mahtaa näyttää nyt.

 

 

 

 

Loppuhuomautuksena, Petoa kutsutaan aluksi Pedoksi, mutta myöhemmin, kun sen ulkonäkö tulee selväksi, myös Kissaksi. Käytin pelkkää Peto-nimitystä selkeyden takia.

 

Kuiskeella on muuten pienet pennut, joten sillä täytyy olla uusi puoliso, vaikkei sitä nimellä mainitakaan.

 

En pidä tästä kirjasta. Ensinnäkin tuo loppu. Koko kirjan ajan korostetaan pedon mahtavuutta, ja miten elukat koittavat keksiä keinon sen pois ajamiseen, vaikka se vaikeaa onkin. Odotin mielenkiinnolla, mitä ne keksivät. Ratkaisu: Deus ex machina.

 

Toisekseen koko Pedon idea tuntuu typerältä. Isossa-Britanniassa asustelee iso kissaeläin, jota kukaan ihminen ei ole nähnyt. Moni eläinkään ei tiedä siitä. Miten tämä salaperäinen eläin viestii? Karjumalla kilometrien päähän! Koko puisto tietää lopulta Pedon olemassaolosta. Miten ne ovat pysytelleet tuhansia vuosia piilossa? Lisäksi kirjassa sanotaan, ettei Peto välttele edes koirien nappaamista, jos se voi tehdä sen ihmisten huomaamatta...

 

Jos kirjassa jotain hyvää oli, niin minusta oli hauska seurata muiden kettujen puuhia. Rehti on ilmeisesti eräänlainen johtajahahmo, ja oli hauska nähdä Ketun pennunpentujakin. Kettunaaraat tosin jäivät surkuteltavan pienelle osalle. Kyy oli tapansa mukaan hyvä hahmo, ja peliin tuli vielä mukaan toinenkin kyy, Kiemura. Noiden välisiä keskusteluja oli hauska lukea. Molemmat selvästi ihastuivat toisiinsa, ja koittivat olla näyttämättä sitä.
 

Seuraava kirja on In the Path of the Storm, Myrskyn tiellä. Vanha Valkopeura kuolee, ja uusi peurojen johtaja Trey kohtelee muita eläimiä kaltoin. Nuoret ketut kiusaavat Pöllöä siitä, ettei tällä ole puolisoa, joten se lähtee etsimään. Samalla se päättää käydä katsomassa, miltä Kaukametsä näyttää. Kirjan tapahtumat ovat kolmoskaudessa TV-sarjassa. Vaikka pidin enemmän sarjan ensimmäisistä kirjoista, on se kuitenkin parempi kirja kuin tämä.