Genre: nuoret
Käsiteltävät eläimet: Kettu, mäyrä, lehtopöllö, haikara, kyy, rupikonna, kontiainen, kärppä, peura, jänis, kaniini, ihminen
Inhimillisyysaste: puhuvat eläimet

Arvostelussa sarjan kuudes kirja, In the Path of the Storm eli Myrskyn tiellä. Tämä kirja sijoittuu kolmannelle kaudelle tv-sarjassa. Kuten aiemmissakin, olen käyttänyt tv-sarjassa käytettyjä nimiä, jos vain muistan ne. Pöllön puolison nimeä en muistanut, mutta koska se on luultavasti muutenkin muutettu koiraan nimeksi, käytin alkuperäistä nimeä Holly. (Pöllöhän on kirjassa koiras, joten myös sen puolison sukupuoli vaihtui.)

inthepathofthestormkansi.jpg
Kuvitus Trevon Newton

On myöhäinen talvi tai aikainen kevät. Viheltäjä on kalassa joella. Valkopeura tulee sinne juomaan. Yhtäkkiä se lyyhistyy kuolleena maahan. Viheltäjä on järkyttynyt, onhan Valkopeura ollut tärkeä eläin puistossa sinä aikana, jolloin Kaukametsän väki on siellä asunut. Kaukametsän eläimet kokoontuvat asiasta kuultuaan jättämään jäähyväisensä. Vanhat eläimet ajattelevat, että niidenkin aika voi olla käsillä. Samalla ne miettivät, kuka nousisi valkopeurojen lauman johtoon.

Sää pysyy märkänä. Konna ja Kyy heräävät talvihorroksesta. Konna kuulee pian sammakoilta Valkopeuran kohtalosta, ja kertoo Kyylle. Ne tapaavat Pöllön, joka kertoo Kaukametsän vanhusten olevan elossa. Kyy päättää majoittua (pyytämättä) Mäyrän luo, siellä pysyisi kuivana ja lämpimänä.

Kaukametsän eläimille ja niiden jälkeläisille syntyy poikasia. Rohkean lapsenlapsi Reima on yksi niistä. Se muistuttaa paljon isoisäänsä, joten Kettu ja Naaras seuraavat sen kasvamista mielenkiinnolla. (Reiman nimi on englanniksi Plucky, minkä voisi suomentaa myös Rohkeaksi.) Kaikki muutkin eläimet ovat saaneet jälkeläisiä, jopa kyitä on odotettavissa ja haukatkin mainitaan. (Haukkahan katosi jo ennen edellistä kirjaa, tässä siitä puhutaan yhdessä kohtaa menneessä aikamuodossa.) Vain Mäyrä ja Pöllö ovat pysyneet ilman puolisoa. Vanha Mäyrä on kunnioitettu eläin, joten se saa olla rauhassa. Sen sijaan Pöllöä kiusataan asiasta. Ensin Kärppä toteaa, ettei Pöllöä ole nähty naaraspöllöjen seurassa. Sitten kaksi kettua, Rusty (Hurmaajan poika) ja Pace (Rehdin poika), kommentoivat, ettei kukaan naaras taida haluta Pöllöä. Hurmaaja tulee paikalle ja moittii nuorempia kettuja, mutta juuri sellaisilla sanoilla, joita Pöllö ei halua kuulla: toisen epäonnelle ei saa ilkkua. Pöllö lentää tiehensä. Se haluaa todistaa muiden olevan väärässä ja päättää löytää puolison. Puiston kaikki naaraspöllöt on kuitenkin jo varattu, joten sen täytyy lähteä etsimään puiston ulkopuolelta.

Peuralauman tuleva johtaja alkaa hahmottua. Se selviäisi lopullisesti vasta kiima-aikana urosten taistellessa keskenään, mutta Ärjy (englanniksi Trey) on selvä vaihtoehto. Se on iso, vahva ja muut peurat kunnioittavat sitä.

Mäyrä on kiukkuinen Kyylle, joka lupaa kysymättä on majoittunut sen luolaan. Kyy ei ole huomautuksia kuulevinaan. Mussu tulee Mäyrän luo, ja kysyy, onko tämä nähnyt Pöllöä. Mussu kertoo Kärpän ja kettujen kiusanteosta. Mussun mukaan Kärppä arvelee, että Pöllö on jättänyt puiston. Kyy huomauttaa, että ne eivät voisi kuin odottaa Pöllön paluuta. Pöllön puolisonetsintä sai Kyyn kuitenkin liikkeelle, etsimään Kiemuraa. Se arvelee löytävänsä naaraskyyn joelta. Joki ei ole eläinten suosiossa: Valkopeura kuoli siellä, eikä Viheltäjä ole nähnyt joessa kaloja. Märän kelin takia eläimet löysivät juotavaa muualtakin. Kyy löytää Kiemuran tämän yhdestä lempipaikasta. Kiemura toteaa, että joessa on jokin pielessä.

Pöllö etsii puolisoa, kun se alkaa hahmottaa tuttuja maamerkkejä. Se on kulkenut reittiä aiemminkin, Kaukametsästä Valkopeuran puistoon. Se saa idean: se voisi hyvin lentää katsomaan, miltä Kaukametsä näyttää. Ehkä se samalla löytäisi puolisonkin. Se menee yöksi sopivaan koloon kirkossa, jossa Kaukametsän eläimet olivat levänneet juuri ennen puistoon saapumista. Paikka on kuitenkin lepakoiden koti, ja ne yrittävät häätää Pöllön tiehensä. Pöllö hermostuu ja hyökkää, mutta lepakot ovat liian nopeita. Lopulta se koittaa puhua, ja sanoo, ettei syö lepakoita. Se jopa ulottaa ne Kaukametsän eläinten vannoman valan suojiin, mutta lepakot eivät valaa tunne. Ne kuitenkin rauhoittuvat sen verran, että asettuvat aloilleen, mutta sanovat vahtivansa Pöllöä. Siinä vaiheessa kun Pöllö illalla lähtee, lepakot nukkuvat. Sitten se kuulee naaraspöllön äänen. Naaras kertoi katselleensa Pöllön puuhia lepakoiden kanssa. Pöllö kertoo matkaavansa, ja vihjailee, että se etsii puolisoa. Tähän naaras toteaa, että täällä se ei onnistu: naaraalla on itsellään poikaset, ja se odottaa puolisoaan metsästysreissulta. Pöllö jatkaa matkaa.

Mäyrä on huolissaan Pöllöstä, ja se puhuu Ketun ja Naaraan kanssa. Ne arvelevat, että Kärppä voisi kertoa enemmän tapahtuneesta. Kärppä toteaa, että hän on aina kiusannut Pöllöä, mutta koskaan Pöllö ei ole reagoinut tällä tavoin. Kärpän mielestä ne eivät kuitenkaan voisi tehdä mitään. Ne olivat kaikki jo vanhoja, eivätkä ne nisäkkäinä saisi lintua kiinni. Sitten Ärjy tulee paikalle. Se kysyy, että tajuavatko Kaukametsän eläimet, että peurat vain suvaitsevan niiden läsnäoloa. Se sanoo olevansa nyt lauman johtaja. Sen mielestä Valkopeuran puisto on pystytetty juuri valkopeuroille, muut eläimet ovat puistossa vain niiden varjolla. Ärjy sanoo, ettei se aio olla vain valkopeurojen johtaja, vaan koko puiston hallitsija. Kaukametsän eläinten pitäisi pysyä omalla puolellaan puistoa. Herkullisimpien ruokien pitäisi olla peurojen, ja muut eläimet saavat syödä mitä peuroilta jää. Jos eläimet eivät tottelisi, niiden pitäisi jättää puisto. Sen mielestä Kaukametsän eläimet ovat tuoneet puistolle vain epäonnea. Se lähtee tiehensä, jättäen muut eläimet sanattomiksi.

Mäyrä muistelee, miten paljon Kaukametsän eläimillä on ollut epäonnea. Ne tulivat etsimään suojapaikkaa, mutta ovat kohdanneet puistossa nälkää, salametsästäjiä, sodan Arpinaamaa vastaan ja sitten valtavan Pedon. Kettu kuitenkin muistuttaa, että Kaukametsän eläimiä ei näistä voi syyttää. Se myös muistuttaa, ettei elämä ole missään täysin turvallista. Lisäksi Kaukametsän eläimillä on syvä side, ne auttavat toisiaan. Matkan henki on osin jatkunut jälkeläisillekin, ja jo sen takia kannatti tulla puistoon. Ketun mielestä niiden täytyy jatkaa elämää kuten tähänkin asti, Ärjystä välittämättä.

Ruokaa on kaikille riittämiin, mutta Ärjy haluaa tehdä asemansa puiston hallitsijana kaikille selväksi. Poikanen-jänis on torkkumassa, kun se huomaa peuran. Se ei ole kuullut varoitusta Ärjystä, joten se ei pelkää, ennen kuin huomaa Ärjyn vihamielisen ilmeen. Ärjy hyökkää sarvet edellä. Poikanen pääsee nopeampana helposti karkuun, mutta se säikähtää. Se jatkaa juoksuaan vielä sittenkin, kun Ärjy lopettaa takaa-ajon. Poikanen lähes törmää Rehtiin ja puhuu tälle tapahtuneesta. Rehti kertoo Ärjystä ja tämän sanoista.

Sillä välin Pöllö on ylittänyt moottoritien, ja myöhemmin ketunmetsästyspaikan ja joen, jolla Kettu erkaantui muista. Aikoinaan eläimet matkasivat hitaimpien mukaan, mutta lintuna Pöllö tekee matkan muutamissa päivissä. Yöpaikkaa etsiessään se näkee mustavaristen pesimäpaikan, jossa eläimet matkallaan pysähtyivät ja ystävystyivät varisten kanssa. Se päättää pysähtyä siellä. Aamulla varikset heräävät, mutta ne eivät ole innoissaan vieraasta. Pöllö on niiden poikasille uhka, ja ne haluavat sen häipyvän. Pöllö yrittää kertoa Kaukametsästä, mutta kaikki varikset ovat liian nuoria muistamaan tapahtumat. Lopulta Pöllö ajetaan tiehensä, ja se etsii nukkumasijan muualta.

Seuraavana yönä Pöllö kysyy oravilta, tietävätkö nämä lähellä sijaitsevaa metsää. Nämä tietävät, että ihmisasutuksen sijaan oli aiemmin metsä, ja ohjaavat Pöllön oikeaan suuntaan. Pöllö lentää kylään: se on viimein palannut Kaukametsään.

Viheltäjä on etsinyt Pöllöä puiston ulkopuolelta, turhaan. Lentomatkalla se näkee joella kuolleita pikkueläimiä, muttei näe syitä kuolemille. Se huomaa Kyyn ja Kiemuran. Ne ajattelevat jättää paikan kokonaan rauhaan.

Reima on kasvanut ja alkanut vaellella kaukana kotoaan. Se on juomassa lammesta, kun Ärjy tulee paikalle. Ärjy sanoo lammen olevan peurojen juomapaikka. Reimasta lammesta riittää vettä kaikille, mutta Ärjy käskee muita eläimiä juomaan muualta. Reima juo rauhassa loppuun, ennen kuin lähtee. Se vie Ärjyn varoituksen Ketulle ja Naaraalle. Ne muistavat Ärjyn hyökkäyksen Poikasen kimppuun, ja nyt tämän. Kettu päättää järjestää kokouksen. Kokouksessa eläimet miettivät keinoa Ärjyn päihittämiseksi. Tämä on kuitenkin liian iso niille. Ketusta ne tarvitsevat toisen peuran haastamaan Ärjyn, kun kiima-aika koittaa. Niiden pitäisi saada usutettua muita uroksia Ärjyä vastaan. Kettu käskee eläimiä sanomaan, että Ärjy aikoo ajaa muut urospeurat pois puistosta.

pathinstorm.jpg
Kuten aiemmissakin kirjoissa, jokaisen luvun alussa on piirros. Tässä Pöllö. Kuvitus Trevor Newton.

Pöllö miettii, tekikö se oikean ratkaisun lähtiessään. Kaukametsästä ei näy jälkeäkään, eikä ihmisten talojen keskellä taatusti asuisi muita pöllöjä. Se koittaa etsiä nukkumapaikan. Se näkee avoimen ikkunan ja menee sisään ullakolle. Tuuli kuitenkin sulkee ikkunan, ja Pöllö on loukussa. Ullakolla on myös ovi, mutta koska alhaalta kuuluu ihmisääniä, Pöllö päättää kokeilla reittiä myöhemmin. Sitten ylös tulee kissa. Ensin kissa miettii hyökkäämistä, mutta Pöllön kiukustuttua se muuttaa mielensä, Pöllö olisi liian kova vastus. Kissaa etsimään tule poika. Pöllö päättää koittaa ulos. Se lentää pojan pään yli alakertaan, jossa se menee toiseen huoneeseen säikyttäen tytön. Lasten isä koittaa iskeä lintua, luullen sen ensin hyökkäävän, mutta tyttö tajuaa Pöllön vain koittavan lentää ulos. Pöllö jatkaa matkaa alas, josta se näkee pienen tuuletusikkunan. Se puristautuu siitä ulos. Mies toteaa, että pöllö on ensimmäinen nähty Farthinghurstissa. Lentäessään Pöllö löytää valtavan pyökin, joka on ainoa jäljellä oleva muisto Kaukametsästä.

Pöllö nukkuu pyökissä ja lähtee illalla metsästämään, palaten syömään saaliinsa pyökkiin. Silloin se huomaa, että jokin muukin petolintu käyttää pyökkiä lepopaikkanaan. Tämä paljastuu saman pöllölajin naaraaksi. Naaraspöllö kertoo asuneensa pyökissä monta vuotta, ja se oli syntynyt Kaukametsän viimeisissä jäännöksissä. Pöllö kertoo Kaukametsästä ja matkasta Valkopeuran puistoon. Naaraspöllöstä he ovat ystäviä, ja Pöllön pitäisi antaa sille nimi. Pöllö nimeää naaraan Hollyksi.

Pöllöt pysyttelevät yhdessä. Pöllö ei uskalla lähteä vielä takaisin, se pelkää, ettei Holly seuraisi sitä. Naaras kuitenkin tulisi mukaan, se ei halua elää enää yksin. Holly arvelee, että Pöllö ei ole löytänyt puolisoa vanhuutensa takia, ja puolisonsa pitääkseen tekisi kuten Holly tahtoo. Se päättää testata Pöllöä ja tämän tunteita Hollya kohtaan. Se saa johdattelemalla Pöllön myöntämään, että Pöllö haluaisi Hollyn puolisokseen. Sitten Holly kertoo valheen, että lähistöllä elelee toinenkin koiraspöllö. Pöllö lupaa pitää silmänsä auki kilpakosijan varalta. Holly väittää välillä nähneensä koiraspöllön, mutta vasta jälkikäteen, jolloin vieras on jo mennyt. Pöllö ei näe mitään ja arvelee, että Holly ei puhu totta. Holly sanoo seuraavaksi, että kilpaileva koiras voisi koittaa onneaan Pöllön nukkuessa. Pöllö lupaa pysytellä hereillä. Tämäkään ei tuota tulosta, kilpakosijaa ei näy. Pöllö ei kehtaa sanoa suoraan Hollylle epäilevänsä tätä, mutta pyytää, että se sanoisi heti, kun näkisi toisen koiraspöllön.

Eräänä yönä Holly sitten huutaakin. Pöllö lähtee suuntaan, jossa Holly väittää nähneensä vieraan. Pöllö kuitenkin törmää paikassa verkkoon ja tipahtaa vielä märkään sementtiin. Nyt se tietää varmaksi, ettei toista koirasta ole, ja on vihainen Hollylle. Se lentää takaisin pyökille, mutta painavan sementin takia lentäminen on vaikeaa. Holly myöntää, että se keksi kilpakosijan nähdäkseen, oliko Pöllö tosiaan kiinnostunut Hollysta. Sementti kuivuu, ja Pöllön on hyvin vaikea pitää tasapainoaan ja liikkua. Pöllö pelkää, ettei se voi enää lentää.

Kaukametsän eläimet juovat yhä lammesta, tosin pitäen silmillä Ärjyä. Ne myös levittävät huhua urospeuroille siitä, että Ärjy aikoo ajaa ne pois puistosta. Peurat eivät usko, että niin voisi tapahtua. Ajatus jää kuitenkin muhimaan niiden mieliin. Aurinko kuivattaa märän maan puistossa. Mäyrällä on jano, joten se pohtii lammelle juomaan menemistä. Joki on kuitenkin lähempänä, joten se suuntaa sinne. Vesi ei näytä oudolta, eikä Mäyrä haista mitään outoa. Kuitenkin se on varovainen. Se kuulee jonkun eläimen juovan, ja löytää kaniinin. Kaniini ei ole huomannut vedessä mitään outoa, joten Mäyrä uskaltautuu juomaan. Kaniini kertoo Ärjyn ajaneen sen pois lammelta, jolloin sen täytyi tulla juomaan joelle. Sitten kani yskähtää, ja sanoo kurkkunsa olevan kuuma. Sillä on jano, ja se juo lisää, Mäyrän varoituksesta huolimatta. Sitten se lähtee kohti kotiaan. Mäyrä päättää seurata sitä. Sitten kaniini tärisee ja kaatuu kuolleena maahan.

Nyt Mäyrä tietää joen olevan tappava. Sillä on jano, ja se muistaa kaniinin valittaneen ensimmäiseksi janoaan. Se arvelee, että puhdas vesi voisi auttaa, ja menee lammelle juomaan. Ärjy on kuitenkin siellä. Ärjy tuntee Mäyrän, ja sanoo joen olevan lähempänä sen kotia. Mäyrä kertoo, että joki on saastunut. Mäyrä muistuttaa, että myös Suuri Valkopeura kuoli joella. Ärjy sanoo tämän olleen vanha, tämän aika vain tuli. Mäyrä toteaa, että harmi meille. Nyt Ärjy raivostuu ja aikoo työntää Mäyrän lampeen opetukseksi. Reima on kuitenkin tullut paikalle. Ärjy on jo syöksyssä, kun kettu puree sen takajalkaa. Peura iskee Mäyrän lampeen, mutta häiriön takia isku ei ole kova. Ärjy jahtaa Reimaa takaa, mutta kettu väistelee helposti. Samalla Mäyrä ui kohti rantaa. Reima tietää kolon lammen rannassa, ja neuvoo Mäyrän sinne. Ärjy hyökkää kohti Mäyrää, mutta Reima puree peuraa uudestaan jalkaan, ja Mäyrä pääsee turvaan. Se kääntyy nähdäkseen, miten Reimalla menee. Äskeinen puraisu toi ketun liian lähelle peuraa, ja Reima on vaikeuksissa. Nyt Mäyrä vuorostaan puree Ärjyä, ja kun peura hetkeksi kivun takia pysähtyy, Reima syöksyy koloon turvaan. Mäyrän olo on huono. Se pyytää Reimaa viemään kaukametsäläisille sanan, että Mäyrä on kuolemassa.

Koska Ärjy odottaa kolon ulkopuolella, Reima ei pääse heti matkaan. Mäyrä on kivuissaan ja yskii. Lopulta Reima pääsee kertomaan uutiset Ketulle ja Naaraalle. Niiden saapuessa paikalle ne löytävät Konnan Mäyrän luota: sammakot kertoivat sille, mitä oli tapahtunut. Mäyrä kertoo ketuille, että joki on myrkyllinen. Se vaatii näitä lupaamaan, etteivät juo joesta. Mäyrä kertoo nyt tarkkaan, mitä tapahtui. Reima on edelleen viemässä viestiä, ja Kärppä, Rehti ja Hurmaaja tulevat seuraavaksi. Mäyrä on nukahtanut hetkeksi, mutta herää. Sen hengitys on vähän helpottanut. Poikanenkin ilmestyy, ja kertoo Ärjyn olevan kolon ulkopuolella. Mäyrä kertoo, miten se ja Reima iskivät hampaansa Ärjyyn, mikä sai peuran vihaiseksi. Kettu toteaa, että jatkossa heidän täytyy olla entistäkin varovaisempia.

Kyy pääsee vihdoin paikalle. Se näkee Ärjyn ja on varovainen. Viheltäjä lentää paikalle ja huomaa Kyyn. Se laskeutuu Kyyn viereen, mikä ei ole käärmeen mieleen: Ärjy löytäisi sen helposti. Viheltäjä sanoo tehneensä tärkeän löydön, ja koska se ei itse pääse koloon, Kyyn pitäisi kertoa toisille. Se sanoo ihmisten myrkyttäneen sen, mutta ei ehdi selittää tarkemmin, kun Ärjy lähestyy. Kyy livahtaa muiden luo. Kyykin joutuu lupaamaan Mäyrälle, ettei se mene lähelle jokea. Kyy kysyy, onko Mäyrä kivuissaan. Mäyrä vastaa, että sillä on jano ja nälkä. Nyt Kyy hermostuu. Jos Mäyrällä kerta on ruokahalua, se ei voi tosiaan olla kuolemassa. Turhanko takia Kyy tuli tänne asti? Nyt selviää, ettei Mäyrä juonut paljonkaan vettä. Eläimet riemastuvat. Kyykin on iloinen, mutta edelleen vähän närkästynyt turhasta matkasta. Sitten se kertoo Viheltäjän löytäneen jotain. Lintu on kuitenkin lähtenyt. Ärjy taas on edelleen paikalla. Kettu päättää, että he eivät jää odottelemaan Ärjyn poistumista. Eläimet poistuvat yhdessä, vain heikko Mäyrä jaa koloon. Ärjyn sijaan ne kohtaavat kuitenkin Reiman, jolle ne kertovat Mäyrän olevan elossa. Reima kertoo, että se väitti Ärjylle joidenkin peuraurosten olevan hyvin kiinnostuneita naaraista, mikä sai Ärjyn lähtemään paikalta.

Kettu ja Naaras ovat etsimässä Mäyrälle ruokaa. Mäyrä raahautuu kolosta ulos juomaan, kun ketut tulevat ruuan kanssa. Mäyrä ehdottaa, että ne voisivat saada Ärjyn juomaan joesta, jolloin tämä uhka poistuisi. Naaras vastustaa: idea ei ole Mäyrän tapainen, ja lisäksi Kaukametsän eläimet eivät käyttäydy noin kavalasti. Kettu etsii Viheltäjän. Tämä kertoo, että puiston ulkopuolella ihmiset ovat jättäneet jätettä, ja se kulkeutuu ojia pitkin jokeen. Viheltäjä pelkää, että pedon syövät myrkkyyn kuolleita pikkueläimiä ja myrkyttyvät näin itse. Ketun kanssa se pohtii, että ihmiset eivät koskaan opi, tai edes välitä.

Ärjy on edelleen epäluuloinen muita peurauroksia kohtaan, joten muut eläimet saavat hengähdystauon. Mäyrä pystyy palaamaan omaan koloonsa. Peurojen kiima-aika saapuu. Muista uroksista ei ole vastusta Ärjylle, ja siitä tulee virallisesti peurojen johtaja.

Pöllö ei voi sementin takia lentää, vaan on vangittu pyökkiin. Se voi vain kulkea oksalla edestakaisin. Holly metsästää ruokaa niille molemmille. Pöllö on kiukkuinen ja purkaa tätä usein Hollyyn. Holly on yrittänyt irrottaa sementtiä Pöllöstä, mutta se teki liian kipeää. Eräänä päivänä Holly on hermostunut. Jotakin on tapahtumassa. Pian Pöllökin tuntee sen, ilmassa oli jotain. Kaikki eläimet käyttäytyvät levottomasti ja etsivät suojaa. Tuuli alkaa nousta. Kohta hurrikaani iskee. Ikkunoita särkyy, katot hajoavat ja jotkut rakennukset romahtavat täysin. Sitten pyökki alkaa kaatua. Holly lehahtaa karkuun, ja tuuli vie sen mennessään. Se törmää aitaan, mutta pystyy raahautumaan suojaan. Pöllö on takertunut tiukasti oksaan. Puun kaatuessa se iskeytyy maahan. Isku kuitenkin vapauttaa sen sementistä. Se jää odottamaan myrskyn laantumista. Pyökin kaatuessa viimeinenkin muisto Kaukametsästä on mennyt.

Pöllö on huolissaan ystävistään Valkopeuran puistossa. Kun tuuli laantuu, se lähtee etsimään Hollya. Kun naaras löytyy, ne lähtevät kohti Valkopeuran puistoa. Lentäessään ne näkevät ympärillä myrskytuhoja. Ne ohittavat mustavaristen pesimäpaikan: puista on kaatunut puolet, ja varikset lentävät paniikissa sinne tänne. Pöllö miettii, miltä Valkopeuran puisto mahtaa näyttää ja ovatko eläimet kunnossa. Lopulta ne pysähtyvät lepäämään lähellä jokea. Pöllö odottaa jo, että pääsee vihdoin metsästämään itse. Silloin Holly ilmoittaa, että se jatkaa edelleen myös Pöllölle metsästystä. Pöllö on jo vanha, ja tarvitsee lepoa. Pöllö yrittää vakuuttaa pystyvänsä metsästämään, mutta Holly toteaa, että Holly metsästää sille mielellään.

Illan tullen Holly lähtee metsästämään. Kun Pöllö herää, se livahtaa paikalta metsästämään itse. Pöllön lihakset ovat kivuliaan jäykät: se vietti sementin takia pitkän ajan käyttämättä lihaksiaan, ja lensi sitten yhtäkkiä pitkän matkan. Se joutuu metsästämään nopeasti, ennen kuin väsyy kokonaan. Pöllö saakin hiiren, muttei jaksa enää nousta lentoon. Pöllö jättää hiiren syömättä, jotta Holly näkisi sen. Viimein Holly tulee, kiukkuisena. Se sanoo ettei Pöllön pitäisi metsästää, ja vielä vähemmän etsiä joidenkin muiden petojen jättämiä tähteitä. Pöllö kertoo metsästäneensä hiiren itse, mutta Holly ei kuuntele. Holly sanoo vahtivansa Pöllöä jatkossa kuin poikasta.

Ärjy pitää peuranaaraat hallinnassaan. Se on hyvin tarkkana lammesta ja siitä, etteivät muut eläimet tule juomaan. Kaukametsän eläimet ovat kokoontuneet puhumaan asiasta, vain Mäyrä on kolossaan ja Konna lammella. Kyy muistuttaa, että nyt sateiden jälkeen juotavaa löytyy kaikkialta. Kärpästä lammesta juominen on symbolista: eläinten oikeus kulkea vapaasti oli Ärjyn takia mennyttä. Kärpästä niiden pitäisi tehdä jotain. Rehti ehdottaa, että Kettu johtaisi Kaukametsän eläimet juomaan kuten Ärjy oman laumansa. Kettu suostuu ideaan. Kettu jättää heikon Mäyrän pois, ja Mussu-myyrä voisi pitää tälle seuraa. Eläimet lähtevät matkaan. Mussu vie sanan Mäyrälle. Mäyrä loukkaantuu: eivätkö muut eläimet näe sitä enää kykenevänä mihinkään? Se päättää lähteä muiden perään, eikä Mussu saa pysäytettyä sitä. Matkalla Mäyrä tapaa Kyyn. Tämä jäi pois, koska on niin hidas, ettei ehtisi kuitenkaan ajoissa paikalle. Mäyrä tajuaa, ettei saattaisi itsekään ehtiä, mutta lähtee silti. Kyy varoittaa, että ilmassa on jotain outoa, ja pyytää Mäyrää olemaan varovainen.

Kun Ketun joukko pääsee lammelle, valkopeurat ovat juomassa. Kettu johdattaa eläimet joukkona suoraan Ärjyn luo. Se kertoo ryhmän olevan tulossa juomaan, eivätkä he häiritsisi peuranaaraita. Ärjy ei ensin osaa tehdä hämmästykseltään mitään. Kettu käskee eläimet naaraspeurojen jalkojen joukkoon. Ärjy huomaa Reiman, mutta nyt eläimet ovat jo naaraiden joukossa, eikä Ärjy pysty hyökkäämään kaukametsäläisten kimppuun. Peuranaaraita eläimet eivät haittaa, vaan ne juttelevat ystävällisesti. Nyt Ärjy huomaa, että kaikki Kaukametsän eläimet eivät edes juo: nehän eivät olleet tulleet juomaan janoonsa, vaan osoittaakseen, että voisivat juoda kun tarve olisi. Ärjy käskee naaraita pois edestä, mutta nämä eivät halua vaarantaa Kaukametsän eläimiä.

Yhtäkkiä alkaa tuulla, ja eläimet tajuavat jonkin olevan tulossa. Niiden täytyy etsiä suojaa. Kettu kokoaa ryhmänsä ja ne lähtevät kohti koloa, jossa Mäyrä aiemmin oli. Nyt Ärjy näkee Reiman ja hyökkää tätä kohti. Reima väistää. Kettu huomauttaa, että puiston mahtava johtaja ei huomaa edes vaaraa, missä sen oma lauma on. Tuuli on hermostuttanut peuranaaraat. Kun Kaukametsän eläimet suojautuvat koloon, Ärjy kokoaa naaraat yhteen. Mäyrä taas on pulassa: se on liian kaukana palatakseen pesäänsä.

Peurat etsivät suojaa aukealta. Myös urokset koittavat päästä lauman turviin, mutta Ärjy häätää ne tiehensä. Tuuli kovenee. Naaraat suojaavat vasojaan, ja tuuli tarttuu urosten sarviin. Ärjy unohtaa nyt toiset urokset, ja nämäkin pääsevät lauman suojiin. Tuuli kaataa puita kaikkialla eläinten ympärillä, ja osia puistoa ympäröivästä aidasta kaatuu. Mäyrän kolossa Mussu on huolissaan Mäyrästä. Se kaivautuu peloissaan tunneleihinsa. Sitten puu kaatuu suoraan Mäyrän pesän päälle, tuhoten sen. Jos Mäyrä olisi ollut pesässään, se olisi kuollut. Mäyrä on edelleen vaarassa, metsässä oksia tipahtelee kaikkialla sen ympärillä. Se pääsee aukiolle. Tuuli alkaa jo tyyntyä.

Myös Ärjy huomaa tuulen tyyntyvän. Lähellä peuralaumaa puiston raja-aita on rikkoutunut. Ärjy huomaa peuraurokset naaraidensa keskellä. Ärjy lähtee ajamaan muita uroksia pois puistosta, näin toteuttaen aiemmat Ketun sanat. Osa uroksista juoksee pois puistosta, osa koittaa jäädä puistoon. Yhtä urosta häätäessään Ärjy törmää vahingossa mäntyyn, jonka myrsky on saanut kiikkeräksi. Mänty kaatuu Ärjyn päälle. Peurat kerääntyvät tämän ympärille.

Lammen koloon suojautuneet eläimet tulevat ulos. Kettu vertailee myrkyn tuhoja Kaukametsässä ihmisten aiheuttamiin tuhoihin. Kettu käskee eläimiä olemaan varovaisia metsässä, sillä jotkut puut olivat vahingoittuneet ja voisivat kaatua. Konna on kunnossa, ja se kertoo Viheltäjänkin olevan, mutta lintu lähti tarkastamaan pesäänsä. Eläimet lähtevät kohti kotejaan. Matkalla Kettu ja Naaras törmäävät Mäyrään. Ne lähtevät yhdessä paluumatkalle. He näkevät Puistonvartijan, joka on katselemassa tuhoa. Viheltäjä tuo uutisen: se on nähnyt puun kaatuneen Ärjyn päälle. Ärjy ei ole kuollut, mutta täysin avuton. Viheltäjän oma pesä tuhoutui, ja eläimet miettivät, miten Pöllö oli selvinnyt myrskystä.

Kettujen kolo ja sen lähimetsä oli selvinnyt hyvin myrskystä. Mäyrä jatkaa yksin omalle kololleen. Siellä se näkee, mitä sen kodille on tapahtunut. Se tajuaa säilyneensä hengissä, koska lähti muiden eläinten perään. Sitten Mäyrä muistaa Mussun ja kutsuu tätä (nimellä Myyrä, kuten aina). Mussu on kunnossa. Ne miettivät, mitä Mäyrä nyt tekisi. Mäyrän täytyy etsiä uusi koti, mutta se haluaisi Mussun mukaansa. Se ei kuitenkaan ole mahdollista: Mussulla on perhe. Mäyrä ajattelee muuttavansa lammen koloon, mutta Mussulle olisi liian pitkä matka käydä siellä vierailulla. Mäyrä ja Mussu eivät näkisi toisiaan enää niin usein. Mussu haluaa etsiä Mäyrälle jotain ruokaa sillä välin, kun Mäyrä lepää ennen lammelle menoa.

Kettu ja Naaras eivät ole saaneet Ärjyä mielestään. Puistonvartija kyllä auttaisi, mutta hän ei saattaisi löytää peuraa tunteihin tai jopa päiviin. Ne päättävät tehdä itse jotain ja menevät peuran luo. Ärjy saa kysyttyä, mikseivät ketut jättäneet sitä kuolemaan, ja mitä ne voisivat muka tehdä. Kettu saa idean katsottuaan muita peurauroksia. Sarvillaan ne voisivat työntää puun pois Ärjyn päältä. Urokset eivät ole ensin innostuneita, ja yksi kysyy, miksi ketut ovat kiinnostuneita Ärjyn kohtalosta. Kettu sanoo, että se voi kuvitella itsensä Ärjyn paikalle, ja voi kuvitella, miten tämä kärsii. Peurat päättävät auttaa. Ärjy yrittää ylpeänä estellä, mutta peurat työntävät puun pois Ärjyn päältä. Ärjy koittaa nousta, mutta se on kivuissaan eivätkä vahingoittuneet jalat kanna. Eläimet eivät voi tehdä enempää: niiden on löydettävä Vartija. Tämä on kuitenkin kuullut Ärjyn tuskanhuudot ja tulee auttamaan.

Mäyrä palaa lammen kololle. Se on kuitenkin myöhässä: mäyräperhe on löytänyt kolon. Naarasmäyrä tunnistaa Kaukametsän Mäyrän. Kuultuaan Mäyränkin joutuneen kodittomaksi naaras tarjoaa Mäyrälle sijaa kolosta. Mäyrä on kuitenkin liian tottunut yksinoloon. Mäyrä lähtee tiehensä, naaraan vielä yrittäessä kääntää sen päätä. Mäyrä on toivoton. Se ajattelee koloaan Kaukametsässä. Se lähtee rikkoutuneen aidan läpi tajuamatta itsekään, minne on menossa. Se ajattelee, ettei sillä ollut enää sijaa Valkopeuran puistossa. Oli vain yksi koti, Kaukametsässä. Mäyrä ei ole ihan varma suunnasta ja ajattelee kysyä Konnalta, kun tapaa sen. Mäyrä on niin sekaisin ettei tajua, että niin kylmässä Konna aloittaisi talvihorroksen.

Viheltäjä kertoo, että Vartija oli vienyt Ärjyn pois puistosta. Ärjyä tuskin enää nähtäisiin, sillä vammat olivat niin vakavat. Eläimet pohtivat kuka seuraava johtaja olisi. Ärjy oli kuitenkin asenteineen harvinainen, seuraava johtaja olisi varmasti ystävällisempi. Ihmiset kaatavat puiston vaarallisia puita. Vartija löytää myös joen saastuttaneet jätteet. Hän seuraa joen tilaa ja kunhan joki olisi kunnossa, istuttaisi siihen kaloja. Viheltäjä tarkkailee Vartijan toimia, ja kertoo joen puhdistuneen jopa niin, että Vartija itse uskaltaa ottaa juomavettä siitä. Viheltäjä päättää silti odottaa, että näkee kaloja joessa: sitten se ainakin olisi puhdas.

Eläimet ovat huomanneet Mäyrän katoamisen. Eläimet kokoontuvat. Kettu arvelee, että Mäyrä on puiston ulkopuolella. Kyy ei halua mennä talvihorrokseen ennen kuin tietää, mitä Mäyrälle on tapahtunut. Ne ajattelevat myös Pöllöä. Viheltäjä lupaa etsiä Mäyrää ilmasta käsin. Mäyrä on kuitenkin lepäämässä kirkon suojissa, eikä Viheltäjä näe sitä

Holly on jatkanut Pöllölle metsästämistä, eikä Pöllö ole tyytyväinen. Pöllöstä tuntui, että se oli menettänyt itsenäisyytensä. Välillä se miettii Hollyn eksyttämistä, mutta naaraan löytäminen oli syy, miksi se oli lähtenyt puistosta. Ne ovat jo kirkolla. Pöllö sanoo, että tämä saa olla viimeinen kerta, kun Holly metsästää sille. Holly arvaa, ettei Pöllö halua muiden eläinten tietävän. Se kuitenkin muistuttaa, etteivät muut katso Pöllön metsästystä, joten tilanne voisi jatkua salassa. Pöllö yrittää selittää, ettei se halua Hollyn metsästävän, mutta Holly ei kuuntele. Sitten Pöllö huomaa Mäyrän. Mäyrä on sekava, mutta Pöllö saa selville Mäyrän olevan matkalla kohti Kaukametsää. Pöllö kertoo, mitä Kaukametsälle on tapahtunut. Pikkuhiljaa Mäyrä alkaa tointua. Pöllöt ja Mäyrä lähtevät yhdessä kohti puistoa. Mäyrä kertoo samalla, mitä puistossa on tapahtunut Pöllön poissa ollessa. Viheltäjä huomaa tulijat, ja ilmoittaa Ketulle, Naaraalle, Kärpälle ja Kyylle. Nämä ovat vastaanottamassa tulijoita. Kyy lähtee talvihorrokseen nähtyään Mäyrän ja Pöllön olevan kunnossa. Kettu johdattaa Mäyrän kettujen kolon lähelle, jonne muut ketut ja Mussu ovat kaivamassa uutta koloa. Mäyrä voisi jatkossa elää aivan Ketun ja Naaraan vieressä. Pöllö lähtee esittelemään Hollylle puistoa. Kärppä toteaa, että hän ei ikinä uskonut näkevänsä Pöllöä puolison kanssa.


Tv-sarjassa Ärjy palaa puistoon, mutta kirjoissa sitä ei tämän jälkeen enää näy. Seuraavassa kirjassa Reima arvelee sen kuolleen vammoihinsa, mutta tietoa ei varmisteta.

En ole koskaan tykännyt Pöllöstä, joten sen seikkailujen seuraaminen kirjassa oli tylsää. Lisäksi arvelin ennen kirjojen lukemista, että typerä sementtikohtaus olisi keksitty vain tv-sarjaa varten. Valitettavasti se oli tässäkin (tosin hieman eri tavalla). Ainakaan pöllö ei ollut täysin sementissä vaan pystyi liikkumaan. Vielä ärsyttävämpi oli juonitteleva ja ylihuolehtiva Holly.

Seuraava kirja onkin sarjan viimeinen, eli päästään rottiin.


Kirjan tiedot:

Colin Dann: In the Path of the Storm (The Animals of Farthing Wood)
Random Century Children's Book 1991 (1. painos 1989)
181 sivua