Genre: nuoret
Käsiteltävät eläimet: kettu, mäyrä, maamyyrä, haikara, lehtopöllö, tuulihaukka, rupikonna, kissa, ihminen, peura (jänis, kaniini, siili, peltohiiri, peltomyyrä, kyy)
Inhimillisyysaste: puhuvat eläimet

 

Kirjoitin aiemmin Colin Dannin Kaukametsän pakolaisista. Kirja sai englanniksi jatkoa, mutta valitettavasti muita kirjoja ei ole käännetty suomeksi. Kirjat olivat pohjana Tv-sarjan kahdelle seuraavalle kaudelle, joten tapahtumat ovat silti tuttuja. Kerron kirjan koko juonen niille, jotka eivät englantia osaa. Eläimistä käytän samoja nimiä kuin tv-sarjassa, jos muistan ne. Tällä kertaa arvostelussa toinen osa In the Grip of the Winter, vapaasti käännettynä Talven kourissa.

 

inthegripofwinter.jpg
Omassa kirjassani kannen kuva on TV-sarjasta. Sarjasta on useita painoksia, ja kansien kuvat vaihtelevat eri painoksissa.

 

Kaukametsän eläimet ovat löytäneet puistosta oman kolkan ja jokainen itselleen sopivan paikan asua. Talvi alkaa lähestyä, ja on Konnan ja Kyyn aika mennä talvihorrokseen. Konna käy kertomassa asiasta muille eläimille. Monella eläimellä on tunne, että talvesta tulee kova. Myös siilit vetäytyvät pian talviunia viettämään.

 

Lumi sataa maahan. Lunta tulee paljon ja pakkanen kiristyy. Eläimet alkavat nähdä nälkää. Viheltäjä-haikaran ja tämän puolison lampi menee jäähän, eivätkä haikarat voi kalastaa. Onneksi naarashaikara tietää puron, joka ei jäädy talvellakaan. Sieltä ne löytävät ruokaa. Viheltäjä päättää kysyä Kaukametsän lihansyöjiltä, voisiko se tarjota näille kalaa. Se löytää Naaraan kettujen kololta. Kettu on käymässä muiden Kaukametsäläisten luona kysymässä, miten näillä menee. Kun Kettu tulee takaisin, Viheltäjä järkyttyy tämän laihuudesta. Kettu kertoo peltomyyrien, peltohiirien ja kaniinien menettäneen joitakin jäseniään. Viheltäjä kutsuu ketut ja kärpän ruokailemaan, ja ne saavatkin tarpeeksi syödäkseen. Kettu on kuitenkin huolissaan kasvinsyöjistä.

 

Kun Kettu ja Naaras palaavat kotiin, he löytävät Myyrän pesästään. Myyrällä on huonoja uutisia: Mäyrä on kadonnut. Väsynyt ja huonokuntoinen kettu lähtee etsimään ystäväänsä, ja saa Jäniksen auttamaan. Etsintäretkellään Kettu törmää Valkopeuraan. Puistonvartija ruokkii peuroja heinällä. Kettu saa Valkopeuran lupaamaan, että tämän lauma tuo heiniä lähemmäksi, jotta kaniinit ja jänikset saavat syödäkseen. Mäyrästä ei kuitenkaan näy jälkeäkään, edes Pöllö ja Haukka eivät näe häntä.

 

Mäyräkin oli ollut huolissaan Kaukametsäläisten pärjäämisestä. Hän päätti lähteä kysymään puiston alkuperäisiltä asukkailta, miten nämä pärjäsivät: hehän saattoivat tietää ruokalähteitä, joita Kaukametsäläiset eivät tienneet. Mäyrä kuitenkin huomaa, että myös alkuperäiset asukit ovat nälkäisiä. Sitten hän liukastuu jyrkänteellä ja satuttaa jalkansa. Onneksi Puistonvartija kulkee ohi ja vie Mäyrän mukaansa. Mäyrän jalka saa hoitoa ja se itse ruokaa.

 

Mäyrä tutustuu Puistonvartijan kissaan. Kissa lupaa viedä Kaukametsän eläimille viestin, että Mäyrä on turvassa. Se löytää Myyrän ja kertoo tälle vestin. Kun Kissa lähtee takaisin, Myyrälle tulee mieleen, ettei se tarjonnut viestin tuojalle palkkiota. Se huutaa kissaa. Kissa kiiruhtaa takaisin, kun Haukka näkee ne ilmasta. Se luulee Kissan hyökkäävän Myyrän kimppuun, ja syöksyy apuun. Myyrä saa Haukan lopettamaan, mutta vasta kun Kissa on saanut haavoja selkäänsä. Kissa nukkuu kettujen luona ja lähtee sitten takaisin kotiinsa. Se hautoo mielessään kostoa Haukalle.

 

mayrakissa.jpg

Jokaisen luvun alussa on piirroskuva. Mäyrä ja Kissa. Kuvitus Terry Riley.

 

Mäyrä parantuu. Se alkaa tottua ihmisten suojaan, lämpöön ja ruokaan. Mäyrä päättää houkutella ystävänsä elämään ihmisten kanssa. Se käyttäytyy omituisesti ja jopa äyskähtelee Myyrälle. Eläimet, huonosta kunnostaan huolimatta, eivät tartu kutsuun. Kun Mäyrä sitten lähtee yksin takaiisn ihmisten luo, se huomaa, ettei ole tervetullut. Ihminen ei päästä sitä sisään, mutta antaa vähän ruokaa. Mäyrä tajuaa erehdyksensä ja lähtee nolona takaisinpäin. Haukka, joka on seurannut Mäyrää ilmasta, tulee alas ja sanoo Mäyrän olevan nyt menossa oikeaan suuntaan. Kissa huomaa Haukan ja käy tämän kimppuun. Mäyrä joutuu hyökkäämään Kissan kimppuun pelastaakseen ystävänsä. Se päästää kuitenkin Kissan pakoon. Haukka sai naarmuja, mutta ne eivät onneksi olleet syviä.

 

Muut eläimet ovat Mäyrän kolossa pitämässä kokousta, aiheena Mäyrä ja tämän muuttunut käytös. Kohta Haukka tulee paikalle ja kertoo Mäyrän palaavan, sekä siitä miten Mäyrä pelasti sen hengen. Mäyrä otetaan vastaan sankarina. Eläimet puhuvat samalla ruuan vähyydestä. Mäyrällä on idea. He voisivat mennä puiston ulkopuolelle talojen luo ja penkoa roskalaatikoita. Ehdotus ei ole eläinten mieleen, mutta ne ovat niin nälkäisiä, etteivät voi muuta. Kettu, Mäyrä, Viheltäjä, Haukka ja Pöllö lähtevät matkaan. Mäyrä on huolissaan Ketusta, joka on hyvin laiha ja väsyneen oloinen.

 

Matkalla Pöllö ilmoittaa, että myös kahdella muulla ketulla on sama asia mielissään. Eläimet seuraavat kettuja arvellen, että nämä tietävät hyvän ruokapaikan. Vieraat ketut iskevät kanalaan, mutta kanojen omistaja ampuu ne. Se vie lopetetut kanat ulkorakennukseen. Se on kuitenkin ainoa paikka, johon eläimet pääsevät, sillä muissa on korkea aita. Kun kanat rauhoittuvat, Viheltäjä kertoo minne kanat on viety. He eivät voisi ottaa henkeään vaarantamatta kanoja kanalasta, mutta entä valmiiksi kuolleet kanat? Kettu ei kuitenkaan ole entisensä, se on väsyksissä. Linnut puhuvat tästä keskenään, mutta kettu sattuu kuulemaan ne. Se sisuuntuu niin, että ryntää kanoja hakemaan. Ulkorakennuksen oven alla on rako, josta Kettu pääsee kulkemaan ja se saa kanat ulos. Toista kanaa tuotaessa talon koira herää ja hälyttää ihmiset paikalle. Kettu ryntää aidan yli ja pakenee muiden kanssa, Mäyrän kantaessa toista kanaa. Ihmiset rauhoittuvat pian. Kuten Kettu selittää, ihmiset luulivat uuden kanavarkaan iskevän kanalaan, mutta ne eivät voineet arvata, että joku veisi jo valmiiksi kuolleet kanat. Niin ne luulivat koiran pelottaneen varkaat pois, ennen kuin ne ehtivät iskeä. Mäyrä taas löytää kauempaa kaupan, jonka roskiksissa oli siemeniä ja pähkinöitä. Linnut ottavat lastin ja lähtevät kuljettamaan niitä, Ketun ja Mäyrän kuljettaessa kanoja.

 

Talvi tuli leudommaksi. Nyt kun linnut hakivat ruokaa roskiksista, eläimet uskoivat selviävänsä talvesta. Sitten Puistonvartija joutuu sairaalaan. Salametsästäjät kuulevat sen ja alkavat jahdata valkopeuroja. Erityisesti ne haluavat itse johtajan suurine sarvineen. Kettu saapuu paikalle juuri, kun miehet aikovat ampua Valkopeuran. Hän haukahtaa hälytyksen. Yksi muista peuroista joutuu silti ammutuksi, mutta Valkopeura on kiitollinen. Kettu lupaa ajatella jotain, millä salametsästäjät saisi pois puistosta.

 

Lumi alkaa sulaa. Kettu tarkkailee kovasti lammen pintaa, ja eräänä päivänä se on tyytyväinen. Se varautuu salametsästäjien varalta ja järjestää eläimet vahtiin. Kun salametsästäjät seuraavan kerran tulevat, eläimet ovat valmiina. Kettu haukahtaa, ja lähellä olevat peurat lähtevät juoksemaan. Kettu juoksee peurojen perässä kuin olisi jahtaamassa niitä. Miehet muistavat ketun edellisen varoituksen, ja yrittävät ampua sen. Kettu väistää luodit. Miehet tulevat lammelle, ja jäällä on itse Valkopeura. Miehet lähtevät innoissaan ylittämään lampea, kun jää pettää niiden alta. Aseet uppoavat syvyyksiin. Eläimet kokoontuvat iloisina juhlimaan, kun miehet lähtevät kylmissään kohti kotejaan. Naaras on kuitenkin huolissaan, se epäilee, että miehiä ei vielä ole päihitetty.

 

Ruokaa alkaa löytyä jo luonnosta. Pieneläimet kertovat Haukalle ja Viheltäjälle, etteivät ne enää tarvitse ruokalähetyksiä. Haukka päättää kiusata Pöllöä, eivätkä ne kerro Pöllölle asiasta. Koska muutkaan eläimet eivät näe Pöllöä, tämä ei saa viestiä. Eräällä reissulla ruokaa tuodessaan Pöllö huomaa salametsästäjät. Pöllö lähtee viemään viestiä Ketulle, kun se törmää ensin Mäyrään. Mäyrä ihmettelee, vieläkö Pöllö vie ruokaa. Pöllö raivostuu. Se päättää olla hiljaa metsästäjistä ja lentää kauas puiston toiseen kolkkaan.

 

Myös Kärppä huomaa salametsästäjät. Se myös näkee niiden ampuvan vieraan ketun. Ne eivät kuitenkaan ole tyytyväisiä saaliiseensa. Kärppä vie tiedon Ketulle. Ne arvaavat miesten jahtaavan juuri Kettua, joka nolasi ne. Kettu miettii hetken kiinni jättäytymistä, jotta muut ketut olisivat turvassa. Naaras huomauttaa, etteivät miehet tuntisi sitä. Ne aikovat varmuuden vuoksi tappaa jokaisen ketun alueelta. Ketun pitäisi keksiä uusi juoni miesten päihittämiseksi.

 

Sillä välin Pöllöllä alkaa olla huono omatunto. Se tajuaa, että Haukka piti sitä pilkkanaan, mutta Kettu ja Mäyrä olivat varmasti syyttömiä. Se lähtee lentämään takaisin. Sitten se kauhukseen huomaa ketun ruumiin hangella. Kun se lopulta uskaltaa katsoa tarkemmin, se on helpottunut: se ei ollut Kettu. Se löytää vielä toisen ruumiin, mutta lentelee itsensä uuvuksiin asti, se kun haluaa varmistaa ettei Kettu ole jossain hengettömänä.

 

Valkopeura tulee tapaamaan Kettua. Peura on pahoillaan, ja sanoo laumansa auttavan Kettua. Miehet metsästävät kettuja pienemmillä aseilla kuin aiemmin, olivathan tehokkaammat aseet nyt järven pohjassa. Peura ehdottaa, että lauma voisi rynnätä miehiä päin. Kettu hyväksyy ehdotuksen. Haukka on löytänyt sillä välin Pöllön, joka tipahti uupumuksesta maahan. Kettu pyytää Pöllön apua. Pöllö on helpottunut nähdessään Ketun elossa, ja suostuu työhön. Kun miehet tulevat, koko peuralauma syöksyy näitä kohti sarvet ojossa. Miehet joutuvat pakenemaan, eivätkä he ehdi edes ampua peuroja.

 

Haukka ilmoittaa, että Kissa on tullut takaisin. Ja jos Kissa on tullut takaisin, on myös Puistonvartija palannut! Salametsästäjät eivät kuitenkaan tiedä tästä, vaan tulevat vielä kerran puistoon. Naaras ehdottaa Ketulle, että he voisivat johdattaa salametsästäjät puistonvartijan luo. Kettu lähtee itse johdattamaan miehiä. Se haukkuu miesten huomion saadakseen ja lähtee piilossa ja mutkitellen kulkemaan kohti puistonvartijan taloa. Eläimet ovat kuulleet suunnitelmasta ja menevät jo edeltä talolle, nähdäkseen lopputuloksen. Puistonvartija on kuullut laukauksia ja tullut ovelle. Salametsästäjät huomaavat hänet, mutta peurat tulevat tielle ja estävät miesten paon. Puistonvartija nappaa miehet. Puistonvartija katsoo vielä hämmästyneenä eläimiä, jotka ovat kokoontuneet häntä auttamaan. Sekä eläimet ja mies kokevat yhteenkuuluvuuden tunteen.

 

Kissa vaihtaa pari sanaa Mäyrän kanssa, ystävällisissä väleissä. Eläimet eivät kanna kaunaa toisilleen. Kaukametsän väki alkaa miettiä juhlia. Ne eivät kuitenkaan halua juhlia ilman, että Kyy, Konna ja siilit ovat mukana. Naaras ehdottaa, että he voisivat juhlia sekä voittoa salametsästäjistä että ystävien heräämistä. Siilit heräävät ensimmäisenä, ja eräänä päivänä Kettu ja Mäyrä törmäävät Kyyhyn. Kyy on vasta herännyt ja sanoo Konnan heränneen ennen häntä. Konnaa ei kuitenkaan näy missään. Sitten yksi lammen sammakoista kertoo, että Konna lähti hyppelemään puiston rajaa kohti. Eläimet tajuavat, että on kevät. Rupikonnat kerääntyvät kutemaan synnyinlampeensa. Konna siis lähti kohti Kaukametsää.

 

Kettu, Naaras, Mäyrä, Haukka ja Viheltäjä lähtevät pysäyttämään Konnaa. Naaras löytää Konnan. Ihmispoikia on joella pyydystelemässä vedeneläviä, ja ne ovat napanneet kaksi rupikonnaa. Haukka tunnistaa pienemmän Konnaksi. Eläimet hyökkäävät poikia kohti pelotellakseen, jolloin Viheltäjä nappaa lasipurkin. Haukka kiljaisee, että väärä purkki. Viheltäjä pudottaa purkin, ja rupikonna katoaa vahingoittumattomana. Viheltäjä syöksyy poikien perään ja saa napattua Konnan purkin.

 

Eläimet eivät kuitenkaan tiedä, mitä tehdä lasipurkille. Ne eivät uskalla tiputtaa sitä, sillä vaikka edellinen rupikonna selvisi naarmuitta, nyt ei ehkä olisi yhtä hyvä tuuri. Lopulta Viheltäjä kantaa purkin Puistonvartijan talolle. Puistonvartija vapauttaa hämmästyneenä Konnan. Muut eläimet päätyvät pitämään Konnaa silmällä, sillä tämä ei mahda mitään vaistolleen. Haukka näkee aiemmin vapautuneen rupikonnan. Selviää, että rupikonna on naaras ja on matkalla kutemaan puiston lampeen. Eläimet vievät Konnan naaraskonnan luo, ja pari katoaa tyytyväisenä kohti lampea, naaraskonnan kantaessa Konnaa selässään.

 

Viimein eläimet voivat juhlia. Kettu toteaa juhlan päätarkoituksen olevan, että he kaikki ovat yhä elossa.

 

 

 

Tapahtumat näkyivät toisella kaudella. Toinen kausi käsitteli kolmen kirjan tapahtumia, mutta tapahtumat oli muutettu niin, että ne menevät limittäin. Arpinaamaa ei vielä tässä kirjassa näy. Seuraavassa kirjassa kuitenkin käy ilmi, että salametsästäjät surmasivat sen kettuja Kaukametsän Kettua ajaessaan.

 

En itse oikein tajua, mikä Mäyrään menee, kun se jää ihmisten vangiksi. Sen ymmärrän, että se kesyyntyy ja haluaisi jäädä mukavaan paikkaan. Mutta miksi se samalla tulee lyhytpinnaiseksi ja äyskähtelee jopa Myyrälle? Mäyrähän on ystävällinen, rauhallinen ja aina sopimassa muiden eläinten riitoja. Miten kesyyntyminen vaikuttaa luonteeseen kielteisesti? Ja heti kun se tajuaa erheensä, se onkin entisensä.

 

Kirjan kieli ei ole kovin vaikeaa. Juonesta sai selvää, vaikkei ihan kaikkia sanoja osannutkaan. Kirja on mukiinmenevä, mutta en itse osaa nauttia siitä. Luen kirjat yleensä järjestyksessä, ja odotan pääseväni seuraavaan osaan. Se käsittelee Kaukametsäläisten ja Arpinaaman välistä sotaa.

 

Kirja:
In Dann: In the Grip of the Winter

Random House UK 1992 (julkaistu ensimmäisen kerran 1981)
168 sivua

 

Kirjan saatavuus:
Suomeksi:
Ei julkaistu suomeksi.

 

Englanniksi:
Kirja ja muu Kaukametsän pakolaiset-sarja on julkaistu useasti, joten ne löytyvät englanniksi helpommin.